Yhteensä 46 maata kattavan eurooppalaisen korkeakoulualueen (EHEA) luominen on tuonut mukanaan merkittäviä uudistuksia, joista korkeakoulutuksen laadunvarmistuksen lisääntyminen on huomattavin.

EU:n komission tiedonvaihtoverkoston Eurydicen uusi julkaisu Focus on Higher Education in Europe 2010: New report on the impact of the Bologna process esittelee korkeakoulutuksen uudistamiseen tähtäävän Bolognan prosessin tuloksia.

Haasteita korkeakoulutuksen kehittämisessä ovat sen lisääntyvä suosio, rakenteelliset muutokset sekä julkisen sektorin vähenevä osuus sen rahoittamisessa. Eurooppalaisen yhteistyön merkitys korostuu muutosten keskellä entisestään.

Lähes kaikissa alueen maissa on nykyään käytössä kolmiportainen tutkintorakenne, joka kattaa alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon sekä tohtorintutkinnon. Tavallisin malli on Suomessakin käytössä oleva 180 ECTS-pisteen laajuinen pakollinen alempi korkeakoulututkinto (kandidaatin tutkinto) ja 120 ECTS-pisteen laajuinen ylempi korkeakoulututkinto (maisterin tutkinto).

Ammatillinen korkeakoulutus herättää kysymyksiä

Ammatillinen korkeakoulutuksen liittäminen Bolognan malliin on koettu useissa alueen maissa ongelmalliseksi, koska raja ammatillisten ja akateemisten opinto-ohjelmien välillä on hämärä ja monet ammatilliset korkeakoulututkinnot ovat suppeampia kuin 180 ECTS-pistettä.

Tanska ja Latvia ovat onnistuneet integroimaan myös tällaiset suppeammat ohjelmat Bologna-rakenteeseen. Latviassa ammatillisen korkeakouluntutkinnon suorittaneet voivat jatkaa suoraan toisen portaan tutkintoon. Tanskassa opiskelijoiden täytyy ennen toisen portaan täydentää 120-opintopisteen tutkintoaan lisäopinnoilla.

Bolognan prosessin työkaluja: ECTS, DS, NQF

Opintojen mitoitusjärjestelmän (ECTS-pisteet) tarkoituksena on ollut vauhdittaa opiskelijaliikkuvuutta ja mitoittaa opiskelijan työmäärä vastaamaan opintojen tavoitteita. Tätä nykyä opintopisteet ovat käytössä melkein kaikissa maissa, kun kymmenen vuotta sitten vain viisi maata ilmoitti ECTS-pisteiden olevan laajasti käytössä niiden korkeakouluissa. 

Korkeakoulututkintotodistuksen liite (Diploma Supplement, DS), joka kuvaa opiskelijan saavuttamia tietoja ja taitoja, on käytössä lähes 80 prosentissa eurooppalaisen korkeakoulualueen maista. 

Kansallinen tutkintojen viitekehys (NQF), joissa kansalliset tutkinnot on sijoitettu 8-portaiseen EQF-viitekehykseen, on täysin valmis kahdeksassa ja lähes valmis yhdessätoista maassa. Kehitys on ollut suunniteltua hitaampaa ja työläämpää. Alkuperäinen tavoite oli, että kansalliset viitekehykset olisivat käytössä kaikissa maissa vuonna 2010. Suomessa kansallisesta tutkintojen viitekehyksestä säädetään lailla tämän vuoden kuluessa.

Opiskelijaliikkuvuutta seurattava tarkemmin

Yhtenä Bolognan prosessin perustavoitteena on ollut opiskelijaliikkuvuuden lisääminen, joka ei ole kansallisen tason koulutuspolitiikassa kuitenkaan saanut ansaitsemaansa huomiota. Monissa maissa tilastojen ja muiden liikkuvuutta koskevien tietojen keräämisessä on kehittämisen varaa. Itse liikkuvuuden tukeminen on vaihdellut alueen maiden taloudellisten resurssien mukaan.

Yleistä EU:n tavoitetta, jonka mukaan 20 prosenttia valmistuneista suorittaisi osan opinnoistaan ulkomailla, on kansallisena tavoitteena ani harvassa maassa. Ainoastaan Belgian flaaminkielisessä yhteisössä, Ranskassa, Maltalla ja Sveitsissä tavoite on tuo 20 prosenttia. Alankomaissa liikkuvuustavoite on 25 prosenttia mutta Itävallassa, Tsekin tasavallassa ja Saksassa peräti 50 prosenttia. Suomen 6-8 prosentin tavoite tuntuu näiden rinnalta vaatimattomalta.

Sosiaalisen tasa-arvon tukeminen

Uutena ja merkittävänä haasteena korkeakoulutuksen kehittämisessä on sosiaalisen tasa-arvon toteutuminen, kuten alempaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvien ihmisten, vähemmistöjen tai vammaisten huomioiminen korkeakoulutuksessa. Vain noin puolet eurooppalaisen korkeakoulualueen maista seuraa ko. ryhmien osallistumista korkeakoulutukseen systemaattisesti. Suomi kuuluu niihin harvoihin Euroopan maihin, joissa ei ole minkäänlaista seurantaa.

Korkeakoulutuksen rahoittamisessa nykyisen talouskriisin vaikutukset ovat näkyneet kahdella tavalla: joissain maissa on pyritty stimuloimaan talouskasvua lisäämällä korkeakoulutuksen rahoitusta, kun taas toisissa menoja on leikattu rajusti. Suomessa rahoitus on kasvanut hieman.

Talouskriisi on näkynyt myös korkeakoulutukseen hakeutumisessa, henkilöstöpolitiikassa, rakenteellisissa muutoksissa sekä elinikäisen oppimisen kehittämisessä. Vain harva maa on järjestelmällisesti seurannut talouskriisin aiheuttamia vaikutuksia korkeakoulutukseen. Koulutuspolitiikan harjoittamisen ja arvioinnin kannalta tämä voi aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa.

TEKSTI: Kristiina Volmari, Opetushallitus

Yhteensä 46 maata kattavan eurooppalaisen korkeakoulualueen (EHEA) luominen on tuonut mukanaan merkittäviä uudistuksia, joista korkeakoulutuksen laadunvarmistuksen lisääntyminen on huomattavin.