Taiteen perusopetuksen hyödyntäminen

OPH määrittelee lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen oppimäärät ja sisällöt ja tukee kuntia rahallisesti toiminnan järjestämisessä. Olisi luontevaa, jos suoritetun arkkitehtuurin, audiovisuuaalisen taiteen, kuvataiteen, käsityön, musiikin, sanataiteen, sirkustaiteen tai tanssitaiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän (500 tuntia) voisi saada kirjatuksi valinnaiseksi aineeksi peruskoulun päästötodistukseen.
Näissä maksullisissa harrastusryhmissä ei tarvitse kärsiä työrauhaongelmista eikä materiaalipulasta.

Sitä vain ihmettelee miksi OPH ei ole määritellyt oppimääräsisältöjä TIETEEN perusopetukseen ja tue kuntia sen järjestämisessä. Tämä voisi olla ratkaisu järjestää matematiikan, fysiikan, kemian sekä biologian tieteen perusopetus niille, jotka ovat aiheista motivoituneet.

Valitettavasti alueellista oikeudenmukaisuutta nämä ratkaisu ei tue eikä vähävaraisten opiskelua.

Koulussa on välttämätöntä oppia visuaalista lukutaitoa, ja tämä taito luodaan kuvataiteen tunneilla. Visuaalinen lukutaito edistää yhteiskunnassa toimimista, visuaalisesta kuvatulvasta selviytymiseen tarvitsee työkaluja, joita ei muiden oppiaineiden kautta opi.

Kuvataiteen parissa työskennellessä lapset ja nuoret pääsevät työstämään itseään kiinnostavia ja koskettavia asioita ja tästä moni muu aine voisi ottaa oppia. Visuaalisuus on nykymaailmassa kaikkialla läsnä ja opettaessa kuvataidetta käydään käsiksi aiheisiin, jotka jo muutenkin lävistävät oppilaiden elämän esimerkiksi ulkomainoksien ja tietokoneiden käyttöjärjestelmien muodossa. Oppimista tapahtuu kaikkialla ja kuvataidetunnilla tämä otetaan huomioon ja itse asiassa siitä saadaan sisältöä itse opetukseen. Pätevä kuvataiteen opettaja on oleellinen tekijä laadukkaassa ja antoisassa kuvataidekasvatuksessa.

Huomioitava, että lapset oppivat eri tavalla. Toiset oppivat parhaiten lukemalla, toiset kuuntelemalla, toiset tekemällä, toisille sopii parhaiten valmiiksi annettu materiaali ja toisille ongelmalähtöinen oppimistapa. Ongelmalähtöinen oppimistapa on kaikkein hitain oppimistapa. Lapselle on tärkeää tunnistaa oma oppimistyylinsä. Opettajan on syytä olla selvillä, että jokaisella oppilaalla on edes yksi ystävä luokalla, koska syrjittynä ei kukaan jaksa opiskella.

Kiusaamisen estäminen auttaa myös oppimisessa. Opettajille selvät keinot, miten kiusaamiseen puututaan ja miten tervettä opiskeluyhteisöä luodaan.

Koulussa on välttämätöntä oppia yhteisten sääntöjen noudattamista. Kriittinen, johdonmukainen ja looginen ajattelu, kypsä asioiden pohdiskelu myös toisten kannat huomioonottaen pitäisi olla myös selviö. Huonosta käytökseen ja heikkoon moraaliin pitäisi rangaista selvemmin.

Lapsille on annettava selkeä vapaa-aika tai muuten he uupuvat. Vapaa-ajan ei tarvitse olla aktiivista koulua hyödyttävää opiskelua, vaan rauhoittumista, rentoutumista ja leikkimistä. Ei ole hyvä ottaa työelämän mallia, jossa työtä tehtäisiin myös iltaisin ja öisin. On tärkeää myös, että lapsia ei eriarvoisteta sosiaalisen statuksen mukaan. Jos lapsella ei ole varaa harrastaa vapaa-aikanaan kalliita harrastuksia, niin sillä ei saa olla vaikutusta kouluun. Siksi koulun ulkopuolelta tuleva oppiminen ja sen siirtäminen kouluun sisältää vaaroja. Koulun pitäisi pystyä olemaan tasa-arvoinen paikka, jossa ei suosita niitä lapsia, joilla on jo hyvät tai rikkaat vanhemmat, jotka tarjoavat virikkeellisen vapaa-ajan lapselle koulun ulkopuolella.

Lapset ja nuoret oppivat paljon koulun seinien ulkopuolella. Internet, televisio, pelit ja harrastukset ovat yleisiä keskustelunaiheita ja oppimisen alueita. Lapsi ja nuori sisäistää asioita helposti omanikäistensä kielen ja toimintamallien kautta. Se mitä pidetään hyväksyttävänä ja haluttavana on oppimisen kannalta motivoivaa. Koulumaailma on usein tästä maailmasta ulkona. Lasten ja nuorten maailman tuominen osaksi oppimisen käytäntöjä on koulun haaste. Tähän haasteeseen tarvitaan kuvataiteen tunteja, hyvää yhteistyötä eri aineenopettajien kesken ja luokanopettajien vahvuuksien hyödyntämistä yhdessä ammattitaitoisten kuvataideopettajien kanssa. Kuvanlukutaito ja kriittisen ajattelun kehittäminen ovat nyky-yhteiskunnassa välttämättömiä välineitä itsen ja maailman ymmärtämiseen.

Koulun ulkopuolella tapahtuva harrastetoimintaan perustuva kuvataideopetus, esimerkiksi kuvataidekouluissa usein hyödyntää lasten maailmaa ja kiinnostuksen kohteita opetuksessaan. Tässä yksi syy siihen miksi kuvataidekoulut pursuavat oppilaita ja monille tunneille jonotetaan. Kysynkin, miksi peruskouluissa on niin vaikeaa järjestää laadukasta kuvataiteen opetusta, kun sille on selkeä, perusteltu ja välitön tarve? Ei voi olla niin, että elämisen perustaitoja opetellaan harrastuksissa ja koulussa käydään läpi erillisiä, elämästä irroitettuja osasia joiden merkityksellisyyttä on vaikea ymmärtää. Miksi ihmeessä esimerkiksi matematiikan ilmiöitä ei käydä läpi kuvataiteellisin keinoin ja toisin päin?

Nyt menee hieman otsikosta vinoon, mutta pakottava tarve oli saada tämä esiin tutkijakouudistuksiin liittyen:

RUOTSIN KIELESTÄ JA USKONNOSTA

Tuntuu merkilliseltä pitää väkisin yllä kaksikielisyyden utopiaa, aikana, jolloin ruotsin kielellä ei maassamme tai kansainvälisesti ole merkitystä. Toki kaksikieliset palvelut pitää edelleen turvata, mutta on silkkaa oppilaiden voimavarojen ja kapasiteetin haaskausta, pakottaa lapsia opiskelemaan kieltä, jota he eivät elämässään tule tarvitsemaan.

Kun tavoitteena on jatkuvan oppimisen ja kansainvälisyyden tematiikka, saavutettaisiin huomattavasti parempia tuloksia kansainvälisesti merkittävimmillä kielillä ja kulttuurien tutkiskelulla. Esimerkiksi espanjan, venäjän tai nykypäivänä jopa kiinan ja intian kielten opiskelulla pärjäisi elämässä huomattavasti paremmin, kuin historiallisella jäänteellä, ruotsilla. Tätä asiaa tullaan varmasti vielä moneen kertaan miettimään, mutta en voinut olla kommentoimatta näinkin tärkeää asiaa. Toivon todella, että kaikki vaihtoehdot huomioidaan.

Toinen asia koskee uskonnon opetusta. Nykyisellään oppisisällöt tekevät kyseisestä aineesta melko propagandisen. Koko oppiaine nykyisessä muodossaan on ristiriidassa opetussuunnitelmamme eetoksen kanssa (opetussuunnitelma, kohdat 2.1, 3.1 ja 3.4). Ei ole mielekästä ohjata lapsia/nuoria ajattelu-, ongelmanratkaisu- ja prosessointitaidoissa ja opastaa heitä aihekokonaisuuksien (4. Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys, 5. Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta) mukaisissa monikentissä, kun toisaalla iskostetaan mieliin ainoastaan evankelisluterilaista uskontoa, vain sivuten muita kulttuureja. Paremmin tavoitteita tukisi oppiaineena etiikka tai uskontotieto, josta on saatu hyviä kokemuksia mm. Bulgariassa (Ruotsin malli ei sen sijaan liene hyvä esimerkki).

Jos Suomen koulutusjärjestelmä todella haluaa olla edelläkävijä ja vastata asettamiinsa tavoitteisiin, on opetuksenkin tuettava mystifikaatiosta vapaata ajattelua. Muun muassa uskontotieteilijä Pyysiäinen ja psykologi Hauser totesivat juuri tutkimustensa pohjalta, että uskonto on enemminkin kehittynyt sivutuotteena ei-uskonnollisista mielen toiminnoista, joten moraalikäsitystenkin juuret ovat täysin toisaalla kuin uskonnoissa.

Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä. He oppivat kun he tuntevat, että saavat kysymyksiinsä vastauksia ja tuntevat, että heidät otetaan vakavasti. Tämä välittyy kun opettaja pystyy perustelemaan opetettavien asioiden tärkeyttä.
Pakollista ruotsinkielenopetusta ei ole pystytty perustelemaan enään pitkään aikaan. Se on menneiden aikojen reliikki, ei nykymaailmaa, etenkään nykyeurooppaa, jossa tärkeimmät arvot ovat demokratia ja oikeudenmukaisuus. Jo lapsi ymmärtää, että väestöstä 5,4%:n suuruisen vähemmistön kielen pakko-opetus koko kansalle on hyvin kummallista. Missä muualla maailmassa on samanlainen pakkojärjestelmä? Jossakin edistyneessä länsimaassa? Pakko aiheuttaa ainoastaan huonoa mieltä ja negatiivisia asenteita tuota vähemmistöä kohtaan, jonka kieli on muuten tervetullut maahamme.
Ruotsinkieli suomenkielisille ei kuulu välttämättömien ja universaalia hyötyä tarjoavien koulussa opetettavien aineiden joukkoon, joita ovat esim. matematiikka, äidinkieli, historia ja yhteiskuntaoppi, filosofia, englanti ym. Toki ruotsinkieliset lapset voivat opiskella ruotsia äidinkielenään.
Pakolla ei kukaan opi mitään, minkä opetusperusteet ontuvat. Jokainen suomenkielinen lapsi ymmärtää jo seitsemänneltä luokalta lähtien, että pakollisen ruotsinopiskelun perusteet eivät ole vedenpitäviä. Mitä heille pitäisi vastata, kun he kysyvät pakon perusteita, kun juuri ovat kuulleet historian tunnilla demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta?

Ruotsi valinnaiseksi ja tasaveroiseksi muiden vieraiden kielten kanssa. Suomessa on lisääntyvästi kaksikielisiä perheitä ja heillä lapsia, joilla ei ole mitään yhteyttä ruotsalaisuuteen. Siksi on kohtuutonta vaatia heiltä pakollista ruotsia, koska kielten oppimis- ja opiskelutyö liian työlääksi ja toisaalta kielivaranto kaksikielisissä perheissä yleensäkin on jo lähtökohtaisesti suurempi kuin yksikielisissä perheissä. Omalla pojallani on äidinkieli suomi, seuraava (toinen äidin)kieli äidin äidinkieli, A1-englanti, vapaaehtoinen A2-saksa ja 7. luokalta viime syksynä alkanut B1-ruotsi. Eikö tässä ole jotain liikaa? Olisiko pitänyt jättää saksa ottamatta? Pitäisikö unohtaa perheen toinen kieli ja lopettaa siihen panostaminen (joka tapahtuu omin varoin, ei yhteiskunnan varoin) kielikurssien ym. muodossa, jolloin kielen taito jää puheen ja puheen ymmärtämisen tasolle ilman kirjallista taitoa. Kyllä tässä paletissa ruotsi on jo liikaa ja pitäisi voida jättää pois. Lopputuloshan on, että poika ei halua oppia ruotsia, kun tietää jo osaavansa muita riittävästi. Jatkoelämässä ruotsista tulee kiviriippa, jonka osaamattomuus haittaa jatko-opintoja ja etenemistä elämässä. Onko tämä ollenkaan hyväksyttävää? Onko tämä oikein? Miksi yhteiskunta sortaa jäseniään laeilla ja määräyksillä jotka eivät enää vastaa nykypäivän ja ennenkaikkea tulevaisuuden tarpeita?

Kysyn vielä kerran, MIKSI?

Omien lasten osalta havaitsin ,että jopa 4 vuotias on oppinut englannin kieltä playstation pelien kautta!

Motivaatio oppia on todella kova, kun 5 vuotiaskin osaa jo itse edetä englannin kielisen pelin kanssa.


Varsinainen kielikylpy on siis jokapäiväinen pleikkari-pelaaminen!

Aion kokeilla myös sitä, että peleissä joissa on mahdollisuus valita kieli, valitaan englannin sijaan saksa tai ranska pelikieleksi.

Oppiminen perustuu siis motivaatioon , ja kaikenlaisia keinoja nykyään löytyy koulun perusopetuksen lisäksi.

Jatkoa uskontokeskusteluun

Olipa mielenkiintoista käydä läpi OPH:n perusopetuksen opetussuunnitelmassa kirjattu opetuksen arvopohja sekä eri oppiaineiden opetuksen tukeutumisen/perustumisen kuvaukset.
http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/pops_web.pdf

”Opetuksen perustana on suomalainen kulttuuri, joka on kehittynyt vuorovaikutuksessa alkuperäisen, pohjoismaisen ja eurooppalaisen kulttuurin kanssa. Opetuksessa on otettava huomioon .... kaksi kansankirkkoa, ....
Perusopetuksessa eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta.
Perusopetuksen paikallisessa opetussuunnitelmassa tulee tarkentaa opetuksen perustana olevia arvoja.”

Perusopetuksen arvopohjana on yhä se tosiasia, että sekä evankelis-luterilainen että ortodoksinen kirkko on osa valtiota. Viime uskontokeskustelu keskittyi uskonnon opetuksen rooliin koulussa, mutta unohti kirkon merkityksen auktoritäärisen maailmankatsomuksen ”opettajana” suomalaisessa kulttuurissa.

Tämä keskustelun puute on havaittavissa OPH perusopetuksen opetussuunnitelmassa, sillä valitettavan harvassa oppiaineessa opetus tukeutuu tutkivaan lähestymistapaan, jolla tarkoitettanee tässä toivottavasti tieteellistä maailmankatsomusta.

Esimerkiksi fyysiikassa ja kemiassa lähtökohtana ovat myös oppilaan aikaisemmat tiedot, jotka saattavat perustua auktoritääriseen maailmankatsomukseen tai bunkumiin (vääristeltyy tai valheelliseen tietoon).

Lukuaineiden osalta olisi myös toivottavaa, että opetussuunnitelmaan reilusti kirjataan millaisen maailmankatsomuksen materiaaliin opetussisältö perustuu.

Etenkin alaluokan oppilailla on vaikeuksia ensinnäkin hahmottaa, että eri oppiaineita opetetaan perustuen erilaisiin maailmankatsomuksiin. Tilanne muodostuu vielä vaikeammaksi, jos sama opettaja opettaa uskontoa ja ympäristöoppia. Tilanne on yhtäläinen ET:n osalta, jossa alaluokkien eräästä oppikirjasta on havaittavissa vihreiden auktoritääristä maailman katsomusta.

Toivottavaa olisi, että perusopetus toteuttaisi perusopetuslain §2 haastavat tavoitteet perustuen tieteelliseen maailmankatsomukseen oppiaineesta riippumatta.

Suomeen on luotu hyvä kolmiosainen taidekasvatusjärjestelmä taiteitten oppimista varten. Sen perusta luodaan yleissivistävän varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen piirissä, jossa opettajina toimivat yleiskasvattajat. Ongelmana on se, että heillä ei välttämättä ole riittävää asiantuntemusta tähän. Taiteen perusopetuksen opettajilla on vahva asiantuntemus alallaan ja he ovat kehittäneet rikkaan taidepedagogiikan oppilaitoksissaan. Ongelmana on se, että tämä opetus tavoittaa vain noin 10 % kustakin ikäluokasta. Suurin osa lapsista ja nuorista jää sen ulkopuolelle. Näitä kahta taidekasvatusjärjestelmän osatekijää täydentävät lastenkulttuuriset projektit. Niitä tukemaan on rakennettu valtakunnallinen Taikalamppu -lastenkulttuuriverkosto, joka on ansiokkaasti organisoinut yhteistyötä kasvatuksen, taiteen ja kulttuurin toimijoiden välillä. Ongelmana on rahoituksen ja projektien lyhytjänteisyys, ja se että projektit kohdistuvat vain hyvin pieneen osaan kustakin ikäluokasta. Ehdotan, että kyseiset ongelmat ratkaistaan sillä, että vahvistetaan taidekasvatuksesta vastaavien työntekijöiden ammatillista asiantuntemusta nimenomaan yleissivistävän perusopetuksen piirissä. Palkataan riittävän varhaisesta iästä alkaen taidekasvatukseen perehtynyt asiantuntija yleissivistävää perusopetusta toteuttamaan. Tällöin taiteesta oppimisen mahdollisuudet kohdistuvat koko ikäluokkaan, ei vain pieneen osaan siitä.

Se, mitä Sinikka Rusanen kirjoittaa taidekasvatukseen erikoistuneiden ihmisten ja yleiskasvattajien erosta ei millään lailla rajoitu taidekasvatukseen. Yleiskasvattajan (luokanopettajan) taidot ja ymmärrys esimerkiksi laskennosta ja matematiikasta on usein äärimmäisen rajoittunutta, vaikka tätä sitten kompensoikin ns. hyvä itsetunto. Kun lapset kuitenkin ovat kovin erilaisia, niin niitä, joiden kehitykselle olisi elintärkeää saada korkeasti ammattitaitoisen taidekasvattajan opetusta on murto-osa ikäluokasta aivan samoin kuin niitä, joiden kehitykseen vaikuttaisi erittäin suotuisasti (esimerkiksi) matematiikkaa ymmärtävä opettaja. Näitä murto-osuuksia kuitenkin on. Jostain syystä vain taideorientoituneille lapsille löytyy mittava yhteiskunnan tukema vaihtoehtoinen opintie. Kaikki eivät sille pääse, muutta kuitenkin se on olemassa. Tässä on joka tapauksessa painava näkökohta, joka ei puolla taideaineiden osuuden kasvattamista tuntien uusjaossa.

Hölmö kysymys. Mikähän tähänkin on oikea vastaus? No, oppilaathan oppilaat kaikkialla ja joka tavalla ja oppimista auttaa jokainen, jonka kanssa oppilas sattuu olemaan vuorovaikutuksessa. Oppimistahan tämä elämä on, päivästä toiseen.

Suomalaisen jouluopetuksen perusongelmana on se, että oppilaitosten toiminta ja fyysinen ympäristö on kaikista yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta pysynyt ennallaan.

Koulurakennus on yhä irrallaan muusta paikallisesta yhteisöstä. Koulussa opiskellaan pääasiassa luokissa kuunnellen opettajan puhetta. Vaikka luokkiin on tuotu tietoteknisiä välineitä, ne on tuotu opettajan apuvälineiksi tai tueksi. Ne eivät ole muuttaneet saati avartaneet oppilaitosten oppimis- tai arviointikulttuureja. Kouluopetus tähtää edelleen siihen, että oppilaat oppivat opettajan esityksen perusteella esittämään sisäistämänsä informaation kirjallisessa muodossa.

Kuitenkin 21. vuosituhannen oppisen on kaikkiaikaista. Puhutaan informaatiotulvasta. Hyöky on niin voimakas, etteivät kaikki kansalaiset kykene löytämään reittiään edes omassa elinympäristössään. Kouluopetuksessa saatetaan uusintaan jo ns. menneen maailman arvoja tai käytänteitä, vaikka yhteiskunnassa on yhä enemmän kolme erilaista maailmaa: globaali, kansallinen ja paikallinen.

Jotta käänne saataisiin aikaan, olisi muutettava radikaalisti perusopetuksen arviointi. Arviointi on tukenut tähän saakka sitä, mitä koulukirjoista on opittu, ei sitä mitä oppilas saa lähiympäristöltään tai erilaisista medioista. Vain muuttamalla perusopetuksen arviointikulttuuria, muuttuu kouluopetus, mutta ei vahvistamalla nyt vallalla olevia taksonomioita. Arvioinnin ei pitäisi ensisijaisesti ja ainoastaan arvioida jo opittua, vaan tukea ja ennakoida oppilaan vahvuuksia ja kannustaa kehittymistä kansalaisuuteen paikallisissa, kansallisissa ja globaaleissa yhteisöissä. Tämän onnistumiseksi on tarpeen lisätä valinnaisuutta pakollisuuden kustannuksella. Vain sitä kautta voidaan tukea erilaisia kansalaisuuksia.

Arvioinnin tehtävänä on kasvattaa 21. vuosisadan oppilaita tiedon kuluttamisen sijaan paikallisessa yhteisössä olevan informaation edelleen kehittämiseen tai jopa uudenlaisten toimintatapojen tuottamiseen ja/tai aiempien toimintatapojen kriittiseen arviointiin.

Koulussa opitaan se mikä koetaan oikeasti tärkeäksi, ei sitä mikä on poliittisesti korrektia. Pakkoruotsi on häpeä suomalaisessa yhteiskunnassa, piikki koulutusjärjestelmämme lihassa. Poistamalla pakkoruotsin ja perusteettomat kielikiintiöt opiskelupaikoissa saamme järjestelmästämme edes tasa-arvoisen ja demokraattisen.

Suomessa on enenevässä määrin lapsia, jotka oppivat kotonaan suomen lisäksi jonkin toisen kielen. Pakollinen ruotsin kieli - joka on muutenkin perusteiltaan kestämätön - on erityisen epäoikeudenmukainen näille lapsille. Lasten edun ja Suomen kansantaloudenkin kannalta olisi paras, että nämä lapset saisivat keskittyä pitkän vieraan kielen lisäksi toisen kotikielensä opiskeluun. On täydellistä haaskausta, jos näiden lasten toinen kotikieli jää vain puhekielen tasolle, ilman kunnollista kirjallista osaamista.

Kysymykseen, mitä on välttämätöntä oppia koulussa ja mitä opitaan koulun ulkopuolella?

Ensimmäiseksi tulee mieleen, että maan pääkieli tulisi olla kaikkien hallinnassa eli niin Suomen ruotsalaisten sekä muiden maahanmuuttajien tulisi osata ainakin välttävästi suomea.

Kun tähän päästään, voidaan luopua pakkoruotsista. Näin maalaisjäjellä ajatellen on helpompi opettaa 4%:n vähemmistö puhumaan maan pääkieltä kuin 94%:n enemmistö puhumaan naapurimaan pääkieltä. Samalla vapautuu valtavat opetusresurssit tärkeämmille aineille, kuten jonkin uuden maailmankielen opetteluun.

Niille ns. kaksikielisille henkilöille, jotka kerta kaikkiaan eivät pysty oppimaan suomea, tulee kouluttaa tulkkeja, jotta he pärjäisivät arkielämässään.

Sähköinen media on muuttanut vuosituhannen alusta alkaen nopeasti yhteiskuntaa. Median asema on alkanut muuttua aivan viime vuosina radikaalisti. Paperilehtien kontrolloitu anti on muuttunut laajaksi raakamateriaaliksi, joka on kaikkien ulottuvilla ja kommentoitavissa, mutta jota perinteinen journalismi turhaan yrittää vielä hallita. Jokainen voi vaikuttaa asioihin omalta kirjoittimeltaan.Televisio, yle ja paperilehdet eivät enää johdata nuoria samalla tavalla kuin vielä 1990-luvulla.
Opetushallituksen ja eduskunnan tulee alkaa päivittää opetussuunnitelmia useammin kuin joka 10. vuosi,koska jo viiden vuoden kuluttua maailma on taas toisenlainen kuin nyt. Lapset ja nuoret toimivat aivan toisenlaisessa mediamaailmassa kuin esim. 50-luvulla syntyneet, jotka nyt päättävät koulun asioista.Koulun liitutauluoppiminen uhkaa jäädä pahasti jälkeen.
Yhteiskunnan perusta on demokratia; enemmistö päättäköön- edes omista asioistaan. Koululaiset näkevät kyllä, milloin demokratiaa poljetaan ja se nakertaa kansalaisten luottamusta politiikkaan sekä haperoittaa koko yhteiskuntaa. Äänestysaktiviteetti laskee.Jos siis koulussa opetetaan katederilla että yhteiskunta perustuu enemmistövaltaan, mutta koulussa toimitaan toisin, harvainvallan ja rahavallan ehdoilla, ei se jää koululaisilta huomaamatta.Jos koululainen näkeedemokratian vastaisen mallin on kirkkaana silmiensä edessä, ei silloin auta opettaa muuta. "Tee kuten sanon, älä kuten minä"-periaate ei toimi kotonakaan, eikä koulussa.
Lapset ja nuoret oppivat esimerkistä ja se esimerkki tulee kotoa, koulusta mutta mitä suurimmassa määrin mediasta. Koulun tulisi siksi kyetä käsittelemään median tarjontaa, jäsentää sitä oppilaiden apuna. Tämä on valtava tehtävä,joka vaatii jatkuvaa valppautta, joustavuutta ja seurantaa. Epäilen, että opettajat eivät siihen pysty, ainakaan niin harvoin kuin joka 10. vuosi tapahtuvan tuntijaon puitteissa.
Koulussa tulee oppia tietyt perusvalmiudet. Mitkä ne ovat, sen useimmat tietävät alustavasti: lukeminen, kirjoittaminen, matematiikkaa, käden taitoja, liikuntavalmiuksia, luonnontieteitä, yhteiskunnan toimintaperiatteeet... Nämä ovat neutraaleja taitoja, joita opitaan kaikkialla maailmassa. Mutta osa aineista on sellaisia, että niihin asettuu poliittisia latauksia. Esim historia on aine,joka vaatii erityistä valppautta opettajalta, että aineesta ei tulisi propagandaa vaan menneisyyttä käsiteltäisiin monelta kannalta.Suomalaisten etu on tulkita menneisyyden asiat siten, että ne tukevat meidän identiteettiämme. Niin historiaa opetetaan muissakin EU-maissa; objektiivisesti, mutta itsetuntoisesti. Muut eivät puolusta meitä. Siksi terve kansallinen ylpeys on paikallaan. Isänmaallisuus ja oman suomalaisen identiteetin korostaminen on aivan oikein koulussa.
Englantia tulee opettaa kaikille, koska englanti on maailman nuorten kieli. On kuitenkin harhaluulo, että englannin voisi oppia mediasta, se ei pidä paikkaansa. Muita vieraita kieliä saadaan haltuun ottamalla käyttöön kielimalli, jossa jokainen lukee kahta, itse valitsemaansa vierasta kieltä. Ruotsi on myös vieras kieli.
"Toinen kotimainen" on poliittisin oppiaine ja nyt tekeillä oleva tuntijaon kiistakysymys. Ruotsin pakollisuutta vastustetaan laajasti.Koska opetusministeri ja useat johtavat poliitikot silti puhuvat lämpimästi, jopa epäilyttävä yli-innokkaasti sen puolesta, on tilanne absurdi ja demokratin vastainen.Viimeisin opetusministerin ehdotus, aikaistaa ruotisn opetus,kertoo, että kyseessä on poliittinen oppiaine. Tällainen tilanne on kestämätön.Enemmistön etua ja mielipidettä vastaan käyvä poliittinen päätös tämän oppiaineen kohdalla rapauttaa pahasti politiikan ja koko yhteiskunnan demokratian perustan.Pakkoruotsin jatkuminen opettaa tehokkaasti koululaisille, että demokratia ei maassa toimi.
Lapset ja nuoret oppivat esimerkin kautta. Jos yhteiskunta ja sen poliitikot toimivat omaa etuaan tavoitellen, enemmistön etua vastaan ja tehden poliittista kauppaa kansalaisten perusoikeuksilla ja vapaudella valita, ei se jää nuorilta huomaamatta.
Koulu ei pysty poliitikkoja muuttamaan. Mediaa vielä vähemmän.Koulun tehtäväksi jää pitää oma pihansa puhtaana, opettaa taitoja ja tietoja päivittäen niitä vuosittain, mutta säilyttäen perustana demokraattiset, egologiset ja inhimilliset peruiaatteet. Opettajien tärkein valmius on olla maailman selittäjänä. "Mitä se on?", siihen kysymykseen vastatkoon opettaja, tai ainakin kysyköön niin luokassa, kun oppilaiden eteen tulee mediassa yhä uudestaan erilaisia monimutkaisia ilmiöitä. Keskustelua, keskustelua ja keskustelua. Vähemmän testaamista, kilpailua ja arvostelua.

minusta uudessa tuntijaossa tulisi huomioida opinto-ohjauksen/oppilaanohjauksen asema. Pitäisi lisätä ohjauksen määrää/resurssoinia. Opinto-ohjauksella on paljon annettavaa, esim. opiskelutekniikka, ihmisenä kehittyminen,itsetuntemus jne.

Lasten oppimisympäristönä koulu on vain osa alati kasvavan informaatiotulvan ja mm internetin tarjoaman rajattoman ja hallitsemattoman viihdyke- ja verkostoitumisvyöryn ohessa. Koulun tulisi kuitenkin olla sivistävä, ohjaava ja kannustava, lankoja käsissään pitävä kasvamisen ohjauskeskus. Lyhytnäköisten taloudella ja politiikalla perusteltujen valintojen ei pitäisi hallita kansakunnan oikeudenmukaista kasvatuksellista perustaa ja sivistyksen pohjan pitkäjänteistä rakentamista.

Tasa-arvon toteutuminen on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi silloin, kun poikien ja tyttöjen kasvun ja kehityksen eri rytmissä kulkevia vaiheita ei oteta oikeudenmukaisella tavalla huomioon. Vaikka pojat saavat toisaalta vapaammat kädet, heidän tulevaisuussuunnitelmansa ajautuvat tyttöjä useammin umpikujaan jo vaiheessa, jossa yksilöllisesti koettu hetken huuma vie huomion pitkäjänteisyydeltä.
Niinpä 1970-luvun peruja olevan peruskoulun tuotoksina yhä useampi poika ajautuu ns. yläastevaiheessa sivuraiteelle. Yleinen mielipide ei kuitenkaan tätä asiaa huomaa, vaikka tyttöjen osuus ylioppilaista 1980-luvulta alkaen, ja korkeammasta koulutuksesta yleisestikin 1980-luvun jälkeen on ollut kasvussa. Poikien osuus vastaavasti laskussa.Tälle epätasapainolle ei ole sukupuolesta johtuvaa älyllisen kapasiteetin aiheuttamaa syytä.
Ilmiön seurauksia on päivitelty. Mm vuoden 2009 loppupuolen nurten miesten syrjäytyminen ja nopeasti kohoava työttömyys voivat osittain selittyä heikommalla koulutuspohjalla ja syrjiväksi koetulla koulutusjärjestelmällä. Voisi olla tarpeellista tutkia myös, johtuuko alle 20-vuotiaitten miesten lisääntynyt depressio tästä ilmiöstä.

Yhteiskunnallisesti on syntymässä ongelmatilanteita, jotka johtuvat korkealle koulutettujen alojen naisistumisesta. Varsin hyvin tunnettu esimerkki on ns. lääkäripula. Nuorista lääkäreistä lähes 2/3 on naisia. Naiset ovat miehiä enemmän sairaslomilla, ja lisäksi pitävät lapsen syntymästä johtuvia lomia enemmän kuin miehet.Naiset suostuvat miehiä harvemmin syrjäseutujen lääkärinvirkoihin, päivystävät vähemmän kuin miehet, ja kaiken kaikkiaan tekevät miehiä lyhyempää vuosityöaikaa.
Miesten ja naisten avioliittojen perinteellinen asetelma on ollut se, että mies on koulutetumpi ja suurempituloinen, myös pidempää kokonaisansiotyöaikaa tekevä. Korkealle koulutetut naiset eivät helposti löydä vertaisekseen kokemaansa elämänkumppania, kun enemmistö miehistä on vähemmän koulutettuja tai peräti työelämästä syrjäytyneitä.
Ennakoitavissa oleva tulevaisuus ei voi olla kansakunnan eikä kansalaistenkaan kannalta paras ja toivotuin.

Koulun tulisi osaltaan varmistaa kansalaisten sivistyksellisen ja opillisen perustan luominen. Tähän kuuluu lasten ja nuorten henkisen ja ruumiillisen kapasiteetin ohjaaminen yksilön kannalta onnelliseen päämäärään. Esteenä eivät saisi olla luutuneet ja sukupuolipoliittisesti värittynet ennakkoluulot, joiden haitat ovat jo osoittautumassa runsaan 30 vuoden kokemuksella kansakunnan menestymistä haittaaviksi, mutta ns. poliittisen korrektiuden taaksi kätketyiksi haitakkeiksi.

Luin lähinnä kauhulla opetusneuvos Kalevi Pohjolan alustuksen tuntijakotyöryhmälle toisen kotimaisen kielen opetuksesta. Vaikka hän alussa toteaa, että "elämme maailmassa, jossa Euroopan yhdentyminen asettaa suuria vaatimuksia" hän jatkaa siitä täysin sujuvasti ehdottamaan ruotsin opetuksen aloittamisen varhentamista viidennelle tai kuudennelle luokalle. Näinkö siis vastataan yhdentyvän Euroopan haasteisiin? Tekemällä mahdottomaksi minkään muun kuin ruotsin valinta A2-kieleksi? Ei kai kukaan täysjärkinen kuvittele, että aloitettuaan A1-kielen kolmannella, lapset aloittaisivat A2-kielen ja ruotsin molemmat samana vuonna! Muistutukseksi työryhmälle: "toinen kotimainen" on poliittinen termi, ruotsi on valtaosalle lapsista täysin vieras kieli. Tämän keskustelun aiheena on "missä ja miten lapset oppivat". Ruotsia valtaosa lapsista oppii vain ja ainoastaan koulussa, sitä ei kuule jatkuvasti televisiossa kuten englantia, eivätkä suomenkieliset lapset käytä sitä pihalla leikkiessään, toisin kuin ruotsinkieliset usein.

Lasten ja nuorten todelliset ongelmat juurtuvat lähinnä siihen, että lapsille opetetaan koulussa liian paljon heidän ikäänsä nähden. Lapsille opetetaan asioita joiden todenperäisyyttä lapset eivät ikäisekseen osaa arvioida, asioita jotka suoraan tai epäsuoraan loukkaavat heidän ihmisarvoa, kunniaa, omatuntoa, vakaumusta ja oikeuksia. Lapsilta vaaditaan koulussa liian paljon heidän ikäänsä nähden, ja lapsia käsitellään väärin.

Lasten henkilökohtaisia lahjoja ei huomioda ja niitä ei pyritä tukemaan, vaan lahjakkuudet joista yhteiskunta hyötyisi kaikilla tasoilla, syövyttää sellaisten asioiden pakko-opetteleminen joissa lapsi on vähemmän lahjakas, tai jotka ovat ristiriidassa lapsen luonnollisen lahjakkuuden kanssa - ja lapsen mieli pahoittuu. Esimerkiksi matemaattisesti lahjakkaalle mutta täysin epämusikaaliselle henkilölle, musiikin pakko-opettaminen "että saa tarpeeksi hyvän keskiarvon", on henkinen rasite jota hän voi olla ilman.

Kaikki mitä 1-9 luokalla on pakotettu oppimaan, mutta mikä on unohtanut 30+ vuotiaana, tai että siitä ei ole ollut mitään hyötyä yksityis- ja/tai työelämässä, on ollut hukkaan heitettyä aikaa ja varoja, puhumattakaan siitä, että kaikki mikä on ylimääräistä mutta mikä on pakko opetella vaikka se ylittää lapsen käsitystason, on lapselle ylimääräinen henkinen rasite mitä hän voi olla ilman. Näistä asioista kumpuaa lasten huonovointisuus.

Vähentämällä viisaasti lasten ylimääräistä taakkkaa ja investoimalla lasten henkilökohtaisiin lahjoihin, ja poistamalla kaikki opit mitkä voi luokitella epäsivistyneiksi k e pakkoruotsi, vähentyy henkinen paine koskien niin opettajia kuin oppilaitakin. Vaikka tuntien määrä vähenee, luokat pienenee, ja että opettajia tarvitaan lisää, niin silti säästämme miljardeja euroja; Huonovointisuus vähenee kaikilla tasoilla.

Lapsille opetetaan sellaisia asioita joita lapset eivät ikäisekseen osaa arvioida ja lapsen mieli pahoittuu. Lasten iän huomioiden, lapsille opetetaan liikaa. Lapsilta vaaditaan ylisuoritusta oppiaineissa joissa lapset eivät luonnostaan ole lahjakkaita, ja lasten henkilökohtaisiin lahjakkuuksiin ei panosteta. Lapset pakotetaan oppimaan asioita jotka suoraan tai epäsuoraan ovat tieteellisen näytön/todisteiden vastaisia (teoriat ja uskomukset). Kansa, kieli ja mieli ovat sidottu toisiinsa ammoisista ajoista saakka; lapsilta vaaditaan hyvää äidinkielen taitoa jonka kielioppia opetetaan vieraspeäisin sanoin jotka ovat ristiriidassa äidinkielen sääntöjen kanssa, ja lapset pakotetaan oppimaan kieli ja kielioppi joka syövyttää äidinkielen taitoja, äidinkieltä ja lapsen mieltä (pakkoruotsi) j n e.

Lasten koulupäivä on usein mielellisesti rasittavampi kuin töissä käyvän aikuisen työpäivä. Ei ole ihme että lasten ja aikuisten huonovointisuus kasvaa, sillä huonovointisista lapsista kasvaa huonovointisia aikuisia, ja näin ajan myötä huonovointisuus leviää kaikille tasoille yhteiskunnassa. Huonovointisuuden lisääntyessä m m opettajaväkivalta lapsia kohtaan kasvaa. Suurin osa nykyisten lasten vanhemmista, on suoraan (uhri) tai epäsuoraan (todistaja) kokenut opettajaväkivaltaa kouluaikanaan. Lasten koulupäivä on kaavailtu 'aikuisen maailman' mukaan, ei 'lasten maailman' mukaan.

Suurin osa nykpäivän koulujen ongelmista, lasten ja aikuisten huonovointisuuden kasvu (huonovointisista lapsista kasvaa huonovointisia aikuisia eri aloille yhteiskunnassa) juurtuu lähinnä siihen, että kommunikaatio on ollut yksisuuntaista. 'Mitä opetetaan' on paisunut niin suureksi ettei se enää sovi 'Lapsen maailmaan', mikä puolestaan johtaa siihen, että 'Miten opetetaan' muuttuu raaemmaksi aikuisten huonovoitisuuden kasvaessa.

Lasten taakkaa pitää keventää, ei tehdä sitä raskaammaksi.

Kun tarkastelet nykyistä koulumaailmaa Lastensuojelulain läpi (edellinen viesti), niin se on monella eri tasolla Lastensuojelulain vastainen.

Kaikki sellaiset oppiaineet missä lapsi pakotetaan ylisuoriutumaan, oppiaineet missä lapsi luonnostaan on vähemmän lahjakas, ja joilla ei ole minkäänlaista merkitystä lapsen/nuoren/aikuisen yksityis- ja/tai työelämässä, pahoittaa lapsen mielen. Lapsen mielen pahoittamisen lisäksi (katso 'lasten ja aikuisten huonovointisuus kasvaa') , kaikki energia, aika ja varat mitä on investoitu 'yleissivistävään' minkä aikuinen on unohtunut ja/tai jota aikuinen ei tarvitse yksityis ja/tai työelämässään, on hukkaan heitetty. Näissä asioissa piilee miljardien eurojen säästöt.

Kun pakollisista oppiaineista puhutaan, ensisijaiset pakolliset opetettavat oppiaineet ovat ne, joissa lapsi luonnostaan on erityisen vahva; lapsen luonnolliset lahjat. Sekundääriset pakolliset opetettavat oppiaineet ovat ne jotka tukevat ensisijaisia oppiaineita. Suomen kieli kuuluu ensisijaisiin luonnollisiin lahjoihin, luonnollisesti, sillä Suomen kieli on ammoisista ajoista saakka Suomalaisilta vanhemmilta Suomalaisille lapsille peritynyt kieli; Suomen Kansan kieli, ÄidinKieli ja Mieli siinä missä IsänMaakin, on ensisijanen suojelun kohde.

Viisaus tarttuu samalla tavalla kuin tyhmyys, ero viisauden ja tyhmyyden välillä on se, että viisaus ei ole koskaan vahingoittanut ketään ruumiillisesti eikä henkisesti. Kun 'lasten huonovointisuus kasvaa' herää kysymys, missä on viisaus?

Eurooppa yhdentyy – meille riittäköön pakkoruotsi

Maailma globalisoituu vauhdilla ja Eurooppa yhdentyy - ja me opiskelemme vain ruotsia ja pidämme käsiämme ristissä (viittaan uskontoon).

Luin suurella mielenkiinnolla opetusneuvos Kalevi Pohjalan esityksen tuntijakotyöryhmälle "toisen kotimaan" kielen opetuksesta.
Pohjala toteaa, että "elämme maailmassa, jossa Euroopan yhdentyminen asettaa suuria vaatimuksia" - ja päätyy sitten esittämään alustuksessaan pakkoruotsin opetuksen varhentamista viidennelle tai kuudennelle luokalle. Tähän sisältyy aikamoinen PARADOKSI. Näinkö todella yhdentyvän Euroopan haasteisiin pystytään vastaamaan parhaiten?

Opetusneuvos näyttää elävän tuossa "toisessa kotimaassa" tai sitten vain väärällä vuosituhannella. Pakkoruotsi kuului suomalaiseen yleissivistykseen joskus pari sataa vuotta sitten, mutta maailma on muuttunut täysin sen jälkeen.

Estämällä minkään muun kuin pakkoruotsin valitseminen A2-kieleksi, teemme vahvan tulpan muille maailmankielien opiskelun mahdollistamiselle.

Opetusneuvos Kalevi Pohjalan vahva teesi on:

"Me luemme vain pakkoruotsia, onhan se niin yleissivistävää – härregud".

- Ruotsalaiset toivat sivistyksen ja Kristinuskon Suomalaisille!
- Jos sota terrori, terrorismi ja väkivalta sen kaikissa mahdollisissa muodoissa on sivistyneisyyttä, niin miksi emme sodi tänään? Siksi että Ruotsalaiset ja Kristinusko eivät ole sivistäneet Suomalaisia, vaan Suomalaiset ovat sivistäneet Ruotsalaisia ja Kristinuskoa.

- Pelastetaan Itämeri!
- Suomalainen saa kävellä kauas itään päin ennekuin itämeri tulee vastaan.
- Pelastetaan Länsimeri (Vironkielinen nimi), se Balttian meri!
- Miten helvetissä pysäytämme maan nousun?

- Ruosin kieli on tie sivistykseen ja muiden kielten oppimiselle!
- Se on totta koskien Ruotsalaisia. Me olemme Suomalaisia. Suomalaisen ei tarvitse osata sanaakaan Ruotsin kieltä oppiakseen Suomen keielen, sivistyäkseen, ja oppiakseen muita kieliä.

Yhdestä asiasta voi olla 100 eri epäilyä, näkemystä, käsitystä, teoriaa, uskomusta, juorua, luuloa, huhua, valhetta y m v. Kenenkään epäily, näkemys, käsitys, teoria, uskomus, juoru, luulo, huhu, valhe y m v ei ole tieteellisesti, lääketieteellisesti eikä juridisesti pätevä perustelu millekkään, sillä epäily, näkemys, käsitys, teoria, uskomus, juoru, luulo, huhu, valhe y m v voi kokonaan tai osittain koostua vääristä tiedoista, ja se voi milloin tahansa muuttua. Opettakaa lapsille vain totuuksia, niin mieli pysyy puhtaana.

Lastensuojelulaki on aina siellä missä lapsi on, myös kodin ulkopuolella k e koulussa, terveyskeskuksessa ja sairaalassa, jossa Lastensuojelulain lisäksi lasta (potilasta) ja hänen perhettään suojelee Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Lastensuojelulaki turvaa lapselle

- tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin
- läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet
mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä
- iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon
- taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen
- turvallisen kasvuympäristön
ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden
- itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen
- mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan
- kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen

Laki ja kansainväliset sopimukset ovat suojelleet ja suojelevat jokaisen ihmisen henkilökohtaista, kansallista ja kansainvälistä identiteettiä, joka on osa jokaisen ihmisen todellista, henkilökohtaista ajallisesti oikeassa järjestyksessä olevaa elämänhistoriaa (terveydenhoidossa esitiedot), joka Lain mukaan on aina huomioitava.

Henkilöstä ei ole koskaan saanut eikä saa esittää mitään mikä loukkaa hänen todellista Lakiin sidottua identiteettiä, ja henkilölle ei ole koskaan saanut eikä saa esittää mitään mikä loukkaa hänen todellista Lakiin sidottua identiteettiä.

Mitään ei saa opettaa, minkä loukkaa Suomalaisen lapsen ihmisarvoa, kunniaa, omatuntoa, vakaumusta, oikeuksia (Lakia), tai mikä vahingoittaa häntä ruumiillisesti ja/tai henkisesti, tai mikä vaarantaa hänen terveyden ja/tai hengen.

Että noudattaa Lakia, siinä piilee miljardien eurojen säästöt.

Ensimmäiseen kysymykseen voi mielestäni vastata koululaiset oppivat koulussa ja kotona sekä vapaa-ajallaan. Kotona ja vapaa-ajalla tapahtuvaa oppimista ei tule väheksyä. Esimerkiksi tietokoneen käyttöä monet oppivat juuri vapaa-ajallaan tai kotona. Tässä "omissa oloissa tapahtuneessa oppimisessa" on tietysti omat vaaransa. Useat elämän "perustaidot" (esim. pyöräilytaito, uimataito) opitaan ilmeisesti yhä koulun ulkopuolella. Aikoinaan koulun ulkopuolella tapahtuva oppiminen nivoutui "puolihuomaamatta" koutyöhön siten, että esim. luontokerhot olivat selkeästi koulun kerhoja. Nythän samaa toimintaa ollaan herätelty eloon "iltapäiväkerhoina", mutta oman käsitykseni mukaan tämä toiminta painottuu lähinnä ala-asteikäisiin. Yläasteikäisille ja lukiolaisille ei ole mielestäni kunnolla kerhotoimintaa. Ehkä he eivät ehtisikään osallistua ko. toimintaan. Aikoinaan luontokerhotoimintaa ei huomioitu lainakaan esim. biologian tunneilla (eim. numerossa plussana ... vaikeaahan sen arvostelu kuitenkin olsi ollut). Lukioissa voitaisiin ahkerasta luontokerhoharrastuksesta ehkä antaa 1 ylimääräinen kurssi(?). Jokin palkinto mielestäni tulisi joka tapauksessa olla lukioikäisille koulun ulkopuolisesta ahkeruudesta.

- The worst enemy of a Nation, is never outside the borders of a Nation, but inside the borders of a Nation.

- The worst enemy of a Man, is never outside the head of a Man, but inside the head of a Man.

- Bad teachings of an unlearned and unstable don't hurt the mind of a man, when his teachings are kept outside the head of a man.

- A virus outside the skin of a man don't hurt a man, but a virus inside the skin of a man hurt a man.

- A childs head is designed for truth only. If you teach children mixing truth with lies/theories/beliefs, it is like making your own dinner of somthing that is healty, and something that is unhealthy making you sick.

Huomioita kysymykseen "miten lapset oppivat". Seuraava lainaus on Opetushallituksen muistiosta 'Näkökulmia perusopetuksen tavoitteisiin ja tuntijakoon', joka löytyy pdf-muodossa Opetushallituksen nettisivuilta.

"Neljäntenä esille nousevana teemana on yksittäisten oppiaineiden asema ja tuntimäärä.
Oppimistulosten arvioinnit tuovat tälle keskustelulle oman näkökulmansa.
Arviointitulosten perusteella oppituntien määrällä ei näyttäisi olevan suoraa
yhteyttä oppimistuloksiin. Tuntijaossa on määritelty minituntimäärät oppiaineille.
Näin koulujen välillä ei muodostu sellaisia eroja, että niiden pohjalta voidaan
vetää johtopäätöksiä. Yleisesti ottaen arviointiasiantuntijat eivät näe, että arvioinnin
kohteina olleiden oppiaineiden tuntimäärää pitäisi suuresti muuttaa tai eivät usko
tuntimäärien pienten muutosten vaikuttavan olennaisesti oppimiseen."

Tässä kiinnittäisin huomiota muutamaan seikkaan:

-"Arviointitulosten perusteella oppituntien määrällä ei näyttäisi olevan suoraa
yhteyttä oppimistuloksiin". Näin ollen voidaan sanoa, että ruotsinkielen opetuksen ylikorostamisen (eli sen pakollisuuden) poistaminen ei tulisi vaikuttamaan ruotsinkielen oppimistuloksiin. Nykyäänhän oppilaiden ruotsinkielen taito on melko huonoa ja se voidaan ymmärtää motivaation puuteen kautta. Etenkin pakollisen ruotsinkielen opetuksen lisääminen olisi todellista voimavarojen tuhlausta. Samoin on sen nykyinen pakko-opetus.

-Edellä olevaa huomiota tukee myös: "Yleisesti ottaen arviointiasiantuntijat eivät näe, että arvioinnin
kohteina olleiden oppiaineiden tuntimäärää pitäisi suuresti muuttaa tai eivät usko
tuntimäärien pienten muutosten vaikuttavan olennaisesti oppimiseen." Näin siksi, että oppimisen lähtökohtana on motivaatio ja ymmärrys opittavan asian tärkeydestä, ei se, että optetaan pakolla ja mahdollisimman paljon.

Matematiikka

OPH peruskoulun opetussuunnitelman 7.6 Matematiikka alkuteksti.
”Matematiikan opetuksen tehtävänä on tarjota mahdollisuuksia matemaattisen ajattelun
kehittämiseen ja matemaattisten käsitteiden sekä yleisimmin käytettyjen ratkaisumenetelmien
oppimiseen.”

Sanavalinta “tarjota mahdollisuuksia” on varsin poikkeava verrattaessa muiden oppiaineiden tehtäviin. Halutaanko tällä kattaa se tosi asia, että osa matematiikkaa opettavista luokanopettajajista ei kykene opettamaan matemaattista ajattelua?

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että on unohdettu kuvata matematiikan kielen välttämättömyys muiden luonnontieteiden opiskelussa kuten fysiikka, kemia ja tänään myös biologiassa. Matematiikkaa, eirtyisesti tilastotieteen perustaitoja, tarvitaan myös monissa lukuaineissa, joissa viitataan esim. lääketieteen tutkimukset ja mielipidemittaukset.

On tutkittu tosiasia, että matematiikka on kieli siinä missä suomi, ruotsi, englanti, ranska tai saksa. Kieli muodostuu sanastosta, kieliopista, kieltä osaavista ja käyttävistä ihmisestä sekä sisällöstä, jota sillä kommunikoidaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Mathematics_as_a_language
http://www.cut-the-knot.org/language/index.shtml

Matematiikka voidaan jakaa kahteen pääosaan: teoreettiseen matematiikkaan sekä soveltavaa matematiikkaan. Ilman teoreettista matematiikka ei voi syntyä soveltavaa matematiikka, joka on niin luonnontieteiden kuin teknologian kehittymisen vaadittava työväline. Vastaavasti molemmat matematiikat sisältävät monia eri haaroja, esim peliteoriat, joita voitaan käyttää mm. analysoitaessa konfliktin ratkaisun riskejä sekä mahdollisuuksia.

Omat havainnot ala-asteen osalta ovat, ettei matematiikassa haluta/kyetä erittämään nopeasti oppivia.oppilaita. Vaikkakin kirjojen tehtävät ovat monipuolistuneet, tarpeelliseksi katsottu asian harjoittelumäärä (saman tyyppisten tehtävien toisto) rupeaa tympimään oppilaita, ja miksi 1-6 luokan kirjoissa ne samat tehtävät tulevat uudestaan ja uudestaan. Matematiikka ei ole tylsää, jos vain oppikirjantekijöillä olisi vähän mielikuvitusta ja halua tehdä soveltavia tehtäviä.
Yläasteella opettajilla ei ole taas aikaa kun ryhmä on liian heterogeeninen, ja ei-motivoituneet pitäisi saada oppimaan jotain.

Ehdotan seuraavaa seuraavia viilauksia matematiikan opiskeluun:
1.luokka syksy – opetellaan matematiikan sanastoa ihan konkreettisesti, yhtäsuuri, suurempi, pienempi, 2D ja 3D geometriat ja hyödynnetään niitä kuviksessa ympäristön mallintamisessa. Konktreettinen tarkoittaa tässä esineitä – ihan kuin suomessa pitää oppia matematiikan abstraktin kielen käsitteen ja miten ne eroavat äidinkielestä tai opetuksessa käytetystä kielestä.
1 luokka syksy – ruvetaan opettelemaan kielioppia – mitä on yhteen ja vähennuslasku, murtoluvut
Päässälaskukokeet poistetaan 1- 2 luokilta.
2-luokalla opetellaan kertotaulut 1-10.
3-luokalla opetetaan päässälaskutaitoalgoritmit: - vastauksen suuruusluokan ymmärtäminen ja miten laskea päässä – eri algoritmeja.
Murtoluvut opetellaan jälleen konkreettisesti eikä niiden jauhamiseen tuhrata koko lukuvuotta. Painotetaan kieliopin merkitystä asioiden oppimisessa.

Mielellään 5 luokalla mutta viimeistään 7 luokalla on valittava perusmatikan ja laajan matikan välillä.
- Perusmatikan linja keskittyy vähintään taitoihin, joitka tarvitaan perussosiaalietuuksien laskennassa ja joilla pärjäää lukiossa ja useimmissa ammatillisissa kouluissa.
- Laajamatematiikka keskittyy puhtaaseen ja sovellettuu matematiikkaa, siten että ymmärtää ja osaa käyttää matematiikkaa luonnontieteissä – matematttiset ammattiopinnot sekä lukion pitkämatematiikka.

Viikkotuntimäärää voisi lisätä 1-2 tunnilla varsinkin laajassa matikassa, mutta tärkeintä olisi, että motivoituneet voisivat edetä sopivalla vauhdilla eikä turhautua ei-motivoituneiden jankatessa asioita. Laatu määrän edelle!

Fysiikka ja kemia

Fysiikan ja kemian oppiaine alkaa 5-luokalta. Opetussuunnitelma painottaa kokeellisuutta.
Moniko luokanopettaja i) pystyy teettämään kokeita kun ei ole välineitä, ja/tai ii) pystyy käyttämään mielikuvitustaan luoda helppoja fysiikan kokeita kotitarveikkeilla, josta voisi vielä saada ”oikean” suuntaisia vastauksia oppilaiden tekeminä. Helpompi opettaa suoraan kirjasta.
Fysiikan ja kemian osalta opetussuunnitelma on kunnianhimoisempi kuin sen toteutus ala-asteella.

Yläasteella fysiikan opetuksen ongelmaksi nousee sitten jo puutteelliset matematiikan taidot. Kuitenkin jokaisen pyöräilijän, mopoilijan, autoilijan pitäisi ymmärtää millaisen ohjuksen selässä kullakin nopeudella istuu. Jokaisen kuluttajan pitäisi ymmärtää, jos joku kemiaali osoittautuu tutkimuksissa haitallliseksi niin sitä ei korvata toisella, josta ei ole mitään tutkimustietoa.

Peruskoulun oppisisällön on mahdollistettava jatko-opintovalmiudet myös luonnontieteellisiin opintoihin.
Ala-asteella fysiikan opetuksen laatuun on panostettava.
Yläasteella fysiikan tuntimäärää olisi kasvatettava, 2 viikkotuntiin, eli tuplattava.
Kemian yhden viikkotunnin soisi nousevan myös, koska muiden oppiaineiden aihealueita on näihin sisälletetty.

Oikeudenmukaisin ratkaisu olisi mahdollisuus perus- ja laajoihin oppimääriin fysiikassa että kemiassa, koska näitä ei koulun ulkopuolella pysty harrastamaan.

Oppiaineiden arvostelu – taideaineet ja lukuaineet

On myös syytä avata keskustelu miksi kuvaamataidossa, liikunnassa, käsitöissä, kotitaloudessa ja useissa lukuoppiaineissa kuten terveystieto oppilaat pitää asettaa paremmusjärjestykseen antamalla heille ”osaamista” kuvaava numero.

Opetussuunnitelman arvopohja – perusopetus edistää yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta sekä yksilön oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista.

Jos tavoitteena on saada lapset liikkumaan, niin mittanauhalla ja sekunttikellolla evästetty liikuntatunti ei siihen kannusta. Kuvaamataidossa rohkeat luovat ideat jäävät toteuttamatta, jos ne eivät ole opettajalle tai muulle luokalle mieleisiä. Käden hienomotoriikan hidas kehittyminen tiputtaa käsityönumeroa. Luokan sisäinen numerokilpailu ei edistä yhteisöllisyyttä vaan raadollisuutta.

Mitäpä jos lapsia rohkaistaisiin oppimaan elämää varten eikä arvosanaa varten, ja todistukseen kirjataan vain hyväksytty tai hylätty useamman oppiaineen kohdalle. Onnistumisesta verbaali palaute, ja alisuoritunuttakaan ei pitäisi lynkata, vaan etsiä kannustimia yrittämään.

Jos joku tarvitsee arvosanan esim. liikunnasta päästötodistukseen, niin sitten pyynnöstä sen saisi, vaikka erillisillä testeillä.

Ihminen on kehossaan elävä, ympäristöään havainnoiva, ymmärtävä ja ajatteleva, kommunikoiva olento. Lapsilla, nuorilla ja aikuisilla ei tässä asiassa ole mitään eroa. Ainoa oleellinen ero on siinä, miten kasvaa omaan kehoonsa, tunnistamaan tunteensa, tarkastelemaan ympäristöään, tunnistamaan sen tarjoamia virikkeitä ja arvoja ja muodostamaan omat ajatukset niistä.
Tällä hetkellä yksilön kokonaisvaltainen kehitys on vaarassa muuttua todella kapea-alaiseksi, koska arvostamme vain käsitteellistä, abstraktia todellisuutta kosketeltavan, fyysisesti ympäröivän todellisuuden kustannuksella. Jo nyt on ala-astelaisia, jotka eivät osaa hallita kehoaan (eivät esimerkiksi hahmota, missä käsi on kun se nostetaan sivulle ja nyt puhun ihan yleisopetuksen lapsista), käyttää kädentaitojaan koska ei ole annettu edes tilaisuutta yrittää ja turhautuvat, koska annetaan ymmärtää, että on tyhmä jos ei opi pelkästään lukemalla ja kuuntelemalla.
Lasten vapaa-aika on muuttunut todella radikaalisti verrattuna esimerkiksi omaan lapsuuteeni: tietokonepelit ja niiden tarjoama virtuaalimaailma varmasti jonkun taloustieteilijän mukaan antaa eväitä selvitä tietoyhteiskunnassa, mutta itsensä erottaminen todellisuuden piiristä voi pahimmillaan tuottaa tunnevajaita yksilöitä, jotka hämmentyvät kun ihmissuhteet eivät toimi yhtä selkeästi kuten peleissä tai oppivat, että toisen ihmisen olemassaolo on vain hyödyn saamista varten: kuinka hyödyn tästä tyttö-/poikaystävästäni parhaiten? Niinhän aikuisetkin jo ajattelevat, miksei siis nuorikin?
Liikunta, taito- ja taideaineet voivat parhaimmillaan tukea lasta ja nuorta oman kehonsa ja ympäristönsä hahmottamisessa; asiansa osaava opettaja osaa nostaa esille juuri sillä hetkellä puhuttavia aiheita (esim. monikulttuurisuus), viemään opetuksensa myös luokkahuoneen ulkopuolelle ja näyttämään fyysisen maailman kautta, millaisia arvoja, ajatusmaailmoita ja minäkuvia yksilöille ollaan tarjoamassa visuaalisten viestien kautta. Samalla voidaan käyttää esimerkiksi kaupunkiympäristöä arkkitehtuuria, perspektiiviä ja maiseman hahmottamista opetettaessa ja tarjotaan mahdollisuus nuorelle nähdä oma kotiseutunsa uudella tavalla, muodostaen uusia suhteita katuihin ja näin vahvistamaan ns. paikkaidentiteettiään; tunnetta, että kuuluu jonnekin.
On myös valitettavaa, että ei ole huomioitu kuvataideopetuksen äärettömiä potentiaaleja aineen sisäisestä integraatiosta. Sisäisellä integraatiolla tarkoitetaan, että tehtävänannossa voidaan oppia monia asioita samaan aikaan yhtä kuvaa työstämällä esimerkiksi perspektiiviharjoitus vesiväritekniikalla. Asia, joka on itsestään selvä. Mutta asia on nähtävissä laajemmin: liikunnan integroiminen liikkeen ja ihmisen piirtämisen aiheisiin - laitetaan porukka liikuntasaliin pelaamaan niin että osa pelaa ensin ja toiset piirtävät ja sitten vaihto. Käytännön havainnon kautta asia hahmottuu monelle paljon konkreettisemmin kuin pelkästään anatomian kuvia katselemalla. Kun äidinkielessä käydään läpi Kalevalaa voidaan kuvataiteessa sivuta Suomen taiteen kultakautta, fysiikan prisma-värikokeiden kanssa hiukan värioppia ja niin edelleen. Tärkeintä on, että huomioidaan eri oppimistyylit ja suostutaan ymmärtämään, että yksilöt eivät opi samoilla keinoilla; ketään ei saa lyödä muottiin ja moittia siitä, ettei siihen sovi.
Parhaimmissa lopputulemissa lapset ja nuoret alkavat vapaa-ajallaan havainnoida ihan tiedostamattaankin ympäristöään, kyseenalaistamaan näkemäänsä ja tuomaan ajatuksiaan ja kysymyksiään kouluun, luoden mahdollisuudet aidolle keskustelulle kouluaineissa, joista moni on jo taantunut tasolle, jossa tieto kaadetaan ylhäältä oppilaiden päihin ilman kyseenalaistusta "Koska minä sanon, että se on näin". Ympäristön ja koulun pitäisi pitää yllä hedelmällistä dialogia ja lasten vapaa-ajan oppimisen tukeminen ja positiivisten oivallusten tarjoaminen on vahva perusta jolle rakentaa todellinen hyvinvointiyhteiskunta.

Todellisuudentajuinen henkilö kykenee esittämään asiat ajallisesti oikeassa järjestyksessä, ja laittamaan ne oikeisiin mittasuhteisiin. Hän ratkaisee ongelmat järjestelmällisesti eikä toimi ulkopuolisten eikä myöskään sisäisten yllykkeiden tai mielijohteiden ohjaamana.

Niin kutsutuissa kutsumusammateissa jotka perustuvat henkilökohtaisiin lahjoihin esimerkiksi luonnontieteellisissä oppiaineissa, ja joihin sisältyy sisäsyntinen hienotuntisuus, yhteinen tekijä on hienojakoinen (erittäin tarkka) arviontikyky. Hän ei 'pelkää pahinta', vaan hän kerää todisteita omien tunteiden, ajatusten ja havaintojen vahvistamiseksi, ja pystyy siten arvioimaan ja esittämään asian luotettavammin, ja nimenomaan Lain edellyttämällä tavalla.

Että 'on todellisuudentajuinen', tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että esittää kaikista asioista Laissa vaaditun totuuden; sanat ja näytön/todisteet siitä että mitä sanoin on esittänyt on totta. Todellisuudentajuisella henkilöllä on selkeämpi näkökenttä tapahtuviin ja/tai tapahtuneisiin asioihin, sillä hän kykenee etäännyttämään itsensä asiasta pitäen 'jalat maassa'. Totuus ei ole koskaan historiassa loukannut ketään, mutta valheet ovat. Jos joku tuntee tulleensa loukatuksi totuudesta, se johtuu lähinnä siitä että valheet hänessä tekee kuolemaa.

Mitä, miten ja kuinka paljon lapsena opetetaan, sen mukaan rakentuu aikuisen todellisuudentaju. Siksi on erinomaisen tärkeää, ettei Suomalaisen (lapsen) ihmisarvoa, kunniaa, omatuntoa, vakaumusta, oikeuksia (Lakia) loukata millään tasolla, ja että häntä ei vahongoiteta ruumiillisesti ja/tai henkisesti, ja että hänen terveyttä ja henkeä ei vaaranneta.

Lain mukaan, jotta lasta ei vahingoiteta ruumiillisesti ja/tai henkisesti, lapsen henkilökohtaiset lahjat on huomioitava. Ne ovat ensisijaisen tärkeä huomioida jo varhaisessa vaiheessa, ja niitä täytyy suojella ja tukea.

Suomen kieli on ensisijaisen tärkeä suojelun kohde, sillä Suomen kieli, on periytynyt Suomalaisilta vanhemmilta Suomalaisille lapsille ammoisista ajoista saakka. Suomen kieli on aina ollut ja on tänäänkin Suomalaisten tie sivistyneisyyteen, ja muiden kielten oppimiselle - ei mikään muu kieli. Suomen kieli on yhtä vanha kuin Suomen Kansa, niin kauas taaksepäin historiassa kuin vain voit kuvitella.

Kumpi on tärkeämpi lapsellesi; Hänen henkilökohtaiset lahjat joihin lasketaan Suomen kieli (henkilökohtainen ja kansallinen identiteetti) sekä kotimainen ja/tai kansainvälinen menestys henkilökohtaisten lahjojen edellyttämässä ammatissa, tai 'palvella ruotsinkielisiä heidän äidinkielellään'?

Tuo ruotsinkielisten palvelijaksi opettaminen syö suuren osan henkilökohtaisesta ja kansallisesta identiteetistä, mikä on osasyy lasten kasvavaan huonovointisuuteen; Lapsille opetetaan enemmän kuin mitä lapsi kestää - koulutus on laadittu 'aikuisen maailman' ja arviointikyvyn mukaan, ei 'lasten maailman' ja arviointikyvyn mukaan, ja siksi osa siitä mitä tänään opetetaan, on suoraan tai epäsuoraan esimerkiksi Lastensuojelulain vastaista.

Älkää syyttäkö ihmistä, vaan syyttäkää väärää oppia. Etsikää Suomalaisia lapsia yhdistäviä ja vahvistavia ratkaisuja, koska niiden vastakohdat, ovat historiassa ja tänään kaiken huonovointisuuden lähde.

28.02.2010 Pia Parjanen; " Ympäristön ja koulun pitäisi pitää yllä hedelmällistä dialogia ja lasten vapaa-ajan oppimisen tukeminen ja positiivisten oivallusten tarjoaminen on vahva perusta jolle rakentaa todellinen hyvinvointiyhteiskunta. "

Kouluhistoria kertoo, että oppiaineita on tullut lisää, samalla kun oppiaineiden sisältö on laajentunut, samalla kun opetetun laatu on laskenut, ajatellen tässä teorioita/valheita/uskomuksia (näennäistiedettä) jotka muuttuvat/voi muuttua sukupolvelta toiselle. Sellaiset ei ketään tee viisaammaksi vaan tyhmemmäksi. Mitä tänään vaaditaan lasten oppivan, ylittää sen mitä lapsen mieli kestää. Dialogia opettajien ja päättäjien välillä ei ilmeisesti ole ollut jotta mitä, miten ja kuinka paljon opetetaan olisi 'lasten maailman mukaan' synkronisoitu, ja siksi tilanne täänään on mitä se on; huonovointisuus ja kustannukset kasvavat.

Älykkyys on kautta ihmisen historian ymmärretty perinnöllisenä, perittynä. Suomen kieli on jatkomuotoinen kieli, mikä merkitsee sitä että se on sanallisesti ja kieliopillisesti ajaton, ja että sen voi ajoittaa +-100 vuoden tarkkuudella. Suomen kieli on ammoisista ajoista saakka periytynyt Suomalaisilta vanhemmilta Suomalaisille lapsille. Mitä vanhempi kieli, sitä älykkäämpi on kielellinen ja mielellinen perimä. Suomen Kansanhistoria kertoo, että Suomen kieleen/mieleen, on pakotettu asioita, jotka ei ole Suomalaista alkuperää.

1.3.2010. Elinkeinoelämän keskusliitto. Perusopetuksen kielivalikoiman supistuminen huolestuttavaa:

"On ymmärrettävää, että lähes kaikki haluavat lukea englantia, sillä sitä myös maailman kielenä työelämässä vaaditaan. Mutta kaikille pakollisesta toisen kotimaisen kielen opiskelusta on käytännössä tullut tulppa monipuolisemman kielitaidon hankkimiselle, sillä ani harva kykenee peruskoulussa kolmen vieraan kielen yhtäaikaiseen opiskeluun.
- Jotta tulevaisuudessa varmistettaisiin toisaalta riittävä ruotsin kielen osaaminen, mutta myös nykyistä monipuolisempi kielitaito, kaikkia opetuksen järjestäjiä tulisi velvoittaa tarjoamaan perusopetuksessa vähintään kolmea eri kieltä oppilaiden ja vanhempien valittavaksi. Näistä kolmesta kielestä yhden tulisi olla toinen kotimainen kieli (ruotsi/suomi).
Jokaisen oppilaan olisi valittava näistä vähintään kaksi kieltä, joiden opiskelu tulisi aloittaa jo alakoulussa eli 1-6 vuosiluokilla. Näin perusopetuksessa voitaisiin luopua pakollisena opiskeltavasta toisesta kotimaisesta kielestä."

Koko EK:n kannanotto luettavissa osoitteessa:
http://www.ek.fi/www/fi/index.php?we_objectID=11011

EK edustaa:
- yksityisiä toimialoja
- yli 70 % Suomen BKT:stä
- yli 95 % Suomen viennistä.

Terveisin
A. Salminen
Kielipolitiikka.fi

01.03.2010 A. Salminen: "Jokaisen oppilaan olisi valittava näistä vähintään kaksi kieltä, joiden opiskelu tulisi aloittaa jo alakoulussa eli 1-6 vuosiluokilla."

7-12 vuotiaalla (1-6 luokalla) äidinkieli ei ole tarpeeksi vahvalla pohjalla, ja on myös huomioitava, että kaikki lapset/ihmiset eivät ole (samaan aikaan) kielellisesti lahjakkaita. Jokaisella lapsella on omat henkilökohtaiset lahjansa, oppiaineet joissa hän on erityisen vahva ja joista hän on kiinnostunut, ja joista hänen tuleva kotimainen ja/tai kansainvälinen ammatti tulisi rakentua. Niitä lahjoja täytyy esnisijaisesti kunnioittaa, sillä ne ovat osa lapsen henkilökohtaista ja kansallista idetiteettiä. Mitä muita kieliä hän Suomen kielen lisäksi tarvitsee henkilökohtaisten lahojen osoittamssa ammatissaan, tai tarviiko hänen opetella muita kieliä ollenkaan, on hänen henkilökohtainen valinta. Jos on kielellisesti lahjakas, minkä kielen tahansa voi opetella aikuisenakin.

Minä olen asunut Ruotsissa 30 vuotta (10-40 vuotiaana), ja olen paikan päällä nähnyt monikielisyyden vaikutuksen, kun yksi tai useampia vieraita kieliä sekoittuu ja sekoittaa äidinkielen.

Jag har bott i Sverige i 30 år (som 10-40 åring), och har på plats sett verkningarna av mångspråkighet, då ett eller flera främmande språk blandas med modersmålet.

Hyvä esimerkki kielen ja mielen sekaantumisesta on ITÄMERI, joka Ruotsista katsottuna on idässä (ÖSTERSJÖN), mutta Suomesta katsottuna Länsi/Lounas/Etelä suunnassa. Tyhmyyden huippu olisi jos sitä kutsuttaisiin Itäjärveksi, sillä "sjö" on "järvi" ("hav" on "meri"). Ruotsalainen "sjöman", se uskottavasta historiasta tunnettu 'vaaleahiuksinen, ja sinisilmäinen viikinki, kuninkaallinen puhdas rotu joka ei ole ksokaan sekoittunut toiseen rotuun', ei siis ole "merimies", vaan "järvimies".

Vanha maailmanlaajuisesti tunnettu nimi on Balttian Meri (The Baltic Sea) jota Eestin kielessä kutsutaan myös Länsimeri -nimellä, luonnollisesti, sillä meri on Eestistä katsottuna Lännessä. Että Suomessa kutsutaan lännessä olevaa merta itämereksi, on kielellistä ja mielellistä sekoilua johtuen nimenomaan 'toisesta (pakotetusta) kotimaisesta'.

Mitä Elinkeinoelämän keskusliitto tumaa siitä, että kaikki mitä Ruotsin valtion (Exportrådet) tukema perintätoimisto Intrum Justitia nettoaa Suomesta, ja kaikki sen aiheuttamat lisäkustannukset, on Suomen kansantaluodesta pois?

BOTTEN tarkoitta POHJA, POHJOLA, ja POHJA on FIN (loppu, pohja), ja kaikki tarkoittaa SUOMI. Näin ollen

NorrBotten
nykyisessä Ruotsissa on NorraFinland/PohjoisSuomi

VästerBotten
nykyisessä Ruotsissa on VästerFinland/LänsiSuomi

ÖsterBotten
nykyisessä Suomessa on Ruotsista katsottuna ÖsterFinland/ItäSuomi.

Nimien mukaan, nykyinen Pohjois-Ruotsi on kuulunut 1500 -luvulla Suomelle. Näin tulee m m maan omistus sekä ilmansuunnat sivistyneissyyden sekä kirjoitetun Kan-sann-historian nimissä ilmi oikealla tavalla.

Nyky-Suomen kielilaki on vailla mitään vertailukohtaa koko maailmassa. Mikään muu maa ei ole ottanut siitä mallia eikä tule ottamaan. Meille on saatava Ruotsin uusi kielilaki sovellettuna Suomeen. Näin pääsevät koululapset, lukiolaiset ja yliopiston opiskelijat opiskelemaan maailman kieliä, joita yhteiskuntamme tarvii jotta olisimme kilpailukykyisiä maailman markkinoilla. Miksi suomenkielisiä lapsia rangaistaan tällä järkyttävällä kielipolitiikalla ja kokonaiset sukupolvet kasvatetaan kielipalvelijoiksi omassa maassaan? Ehdottomasti ruotsin kieli saatava VALINNAISkieleksi jokaiselle opetustasolle. Se on maan enemmistölle eli suomenkielisille vieras kieli ja sitä on kutsuttava myös vieraaksi kieleksi eikä käytettävä mitään poliittista, keinotekoista termiä "toinen kotimainen".

Täällä eikä julkisuudessa ole paljoakaan käsitelty seuraavaa erittäin tärkeää seikkaa eli ruotsinkielisten saamaa suomen kielen opetusta.

Lähiaikoina on monessa yhteydessä tullut esille, että monet ruotsinkieliset eivät pysty hälyttämään edes apua suomeksi. Heillä on vaikeuksia löytää oikea bussi, jos busseissa on päätepysäkki vain suomeksi. He eivät pysty täyttämään suomen- tai englanninkielistä hakulomaketta korkeakouluun:

Näin esim. hakumenettely taideteolliseen korkeakouluun Helsingissä saa risuja. Ruotsinkielisiä joiden suomen taito on heikko, neuvotaan menemään lukemaan englanninkielistä opinto-opasta. Mm. J H Uudesta Kaarlepyystä oli ajatellut hakea taiteen maisterin opiskelupaikkaa, mutta koska informaatiota hausta ei saanut ruotsiksi, ei hän ole pystynyt lähettämään hakemusta sisään (Svenska YLE uutisoi näin).

Huonoihin oppimistuloksiin viittaavat myös PISA –tutkimusten tulokset sekä ylioppilastutkintotulokset.

Näin ollen OPH:n tulee pyytää Svenska Folkting'ilta (osin lausuntoviranomainen) selvitys,

1) kuinka se katsoo vähemmistön kannalta parhaiten järjestää SUOMEN kielen opetuksen.

2) Miten koulun ulkopuolella tapahtuvaa SUOMEN kielen oppimista ja muualla opittua voitaisiin paremmin hyödyntää koulussa?

3) Missä ja miten lapset ja nuoret oppivat suomea? Pitäisikö ruotsinkieliset koulut yhdistää suomenkielisiin, jotta kielen oppiminen onnistuisi paremmin?

4) Mitä suomen kielestä on välttämätöntä oppia koulussa ja mitä opitaan koulun ulkopuolella? Ts. olisiko esim. avun hälyttämiseen suomen kielellä panostettava huomattavasti enemmän.


Edellä oleviin elintärkeisiin kysymyksiin olisi saatava kattavat vastaukset, ja opetusta tulisi niiden mukaan uudelleen muotoilla.


Nyt tilanne on siltä osin nurinkurinen täysin karannut käsistä, että Svenska Folkting on lähettänyt pyytämättä OPH:lle kirjeen, jossa käsitellään suomenkielisten lasten ruotsin kielen opetusta ja sen aikaistamista.

Suomenkielisten lasten ruotsin kielen opetus tai sen puuttuminen EI KUULU LAINKAAN Svenska Folkting'in lakisääteiseen toimenkuvaan ja kaiken lisäksi se on täysin JÄÄVI OTTAMAAN KANTAA SIIHEN.

Hienosti muotoiltu, Anne Penttilä, huoli ruotsinkielisten avuttomuudesta Suomessa, jossa kaikki KÄYTÄNNÖSSÄ toimii suomen kielellä. Aikaistetut ja tehokkaammat kielikylvyt suomeksi on yksi ratkaisu. Vääjäämättä tilanne menee siihen, että Suomi on de jure-yksikielinen kuten se on jo ollut kauan käytännössäkin. Ohimenevän hetken jälkeen 5% osaa 95%:n kieltä kun nyt 50 vuotta ollaan yritetty mahdotonta saada mahdolliseksi.

Ilolla katson että vihdoinkin Suomessa aletaan keskustelemaan pakollisen ruotsin järjettömyydestä. En ala tässä toistamaan kaikkia niitä syitä miksi ruotsi pitää saada vapaaehtiseksi kaikilla opetuksen tasoilla.

Otan yhden esimerkin, joka liittyy kysyttyyn aihealueeseen. Se on motivaatio. Oppilailla ei ole ollut motivaatiota opiskella ruotsia ja siksi tulos on huono. Nyt kuitenkin tänä työryhmä haluaa antaa keppiä lisää ja lisätä pakkoa. Ei kukaan pakolla ja ilman motivaatiota opi. Jos ruotsi olisi vapaaehtoinen niin kaikilla sitä opiskelevilla olisi motivaatiota ja tulokse olisivat paljon paremmat. Siis meillä olisi noin 25-40% hyvin ruotsia osaavaa sen sijaan että oli 90% hyvin huonosti osaavaa.

Hyvät komitean jäsenet. Ottakaa järki käteen ja lopettakaa pakollinen ruotsi.

02.03.2010 Anne Penttilä ". .. ... Suomenkielisten lasten ruotsin kielen opetus ... .. . "

Suomalaiselle on vaikeaa oppia sanomaan esimerkiksi SJÖ 'oikein', sillä SJ on syvältä kurkusta tuleva suhina/korahdus, jolle ei ole vastinetta aakkosissa. Sellaisten äänteiden alkuperä saattaa olla vaikea selvittää, ja siksi ei ole suositeltavaa, että niillä Suomalaisia lapsia kielikylvetetään, ennenkuin tietävät missä oman kielen A ja O on.

Simonaho: "ei ole suositeltavaa, että niillä Suomalaisia lapsia kielikylvetetään"

Juuri näin! Kielikylvyn vaaroista on ollut maailmalla aiemminkin puhetta ja tuo metodi olisi toteutettava tarkkaan harkiten ja oikein. Mutta Suomessahan kielikylpy ei olekaan opetusmenetelmä vaan aivopesua, politiikkaa. Siksi on kiire saada lapset - joilla ei edes oma äidinkieli ole kunnolla hallussa - identiteetiltään vajavaisiksi ja valmiit hylkäämään äidinkieli ja jopa halveksimaan sitä.