Uusi Eurydice-tilastojulkaisu kuvaa kielten opiskelun tilaa Euroopassa

Opetushallituksen tiedote vuodelta 2008

Vieraiden kielten opetus alkaa monissa maissa aiempaa aikaisemmin. Aikaisempaa useammin kouluissa opetetaan ainakin kahta kieltä.

Englanti hallitsee kielenopetuksen tarjontaa. Raportissa on mukana 31 maata, EU-maiden lisäksi myös Islanti, Norja, Liechtenstein ja Turkki. Selvitys kattaa yleissivistävän koulutuksen ja sen tiedot perustuvat vuosien 2005–2007 tilanteeseen. Edellinen selvitys ilmestyi vuonna 2005.

Vieraiden kielten opetus alkaa aikaisemmin - opetustuntien määrä on melko alhainen

Melkein kaikissa Euroopan maissa kielten opiskelu on pakollista ala-asteella. Monissa maissa vieraan kielen oppimista ollaan parhaillaan aikaistamassa.  Tavallisinta on, että lapset aloittavat vieraan kielen opintonsa 8–10 vuoden iässä. Tosin Espanjassa ja Belgian saksankielisessä yhteisössä vieraan kielen opinnot alkavat jo kolmen vuoden iässä. Lukuvuonna 2006–2007 lapset oppivat vierasta kieltä heti koulunkäynnin alusta Maltalla, Italiassa, Luxemburgissa, Norjassa ja Itävallassa.

Vaikka alakoulussa vieraiden kielten opetukseen käytetty tuntimäärä on kasvanut 2002–2006, se on keskimäärin vain 10 prosenttia kaikista aineista. Määrä vaihtelee suuresti eri maiden välillä. Suomea vähemmän kieliä opetetaan pakollisena vain Belgian ranskankielisen yhteisön kouluissa, Kyproksella, Ruotsissa ja Turkissa. Yläkoulussa tilanne on hieman parempi. Kun kielten osuus opetettavista tunneista vaihtelee 9 ja 20 prosentin välillä, Suomi on keskitasoa 15 prosentilla.

Melkein 30 prosenttia alakoulujen oppilaista Euroopassa ei opiskele yhtään kieltä, vaikka kielten opetus onkin pääsääntöisesti pakollista.  Yhtä kieltä opiskelee keskimäärin 70 prosenttia, mutta kahta kieltä vain alle neljä prosenttia alakoululaisista. Suomessa kahta kieltä oppii vajaa 15 prosenttia oppilaista. Pohjoismaista tilanne on samankaltainen Ruotsissa ja Islannissa. Virossa jopa 26 prosenttia alakouluikäisistä opiskelee kahta vierasta kieltä.

Kouluilla paljon päätösvaltaa

Kouluilla on jonkin asteinen autonomia vieraan kielen opetuksen suhteen melkein koko Euroopassa. Suomessa koulut voivat muun muassa päättää suuremmasta kielitarjonnasta tai jopa päättää kielten pakollisuudesta. Koulujen itsemääräämisoikeus on erityisen vahva Italiassa ja Iso-Britanniassa. Lisäksi Belgiassa, flaaminkielisessä ja ranskankielisessä yhteisössä, Espanjan joillain autonomisilla alueilla, ja Portugalissa viranomaiset voivat jopa antaa kouluille luvan käyttää jonkin muun oppiaineen tuntimäärää kielten opettamiseen. 

Kahden vieraan kielen oppiminen

Tavallisinta Euroopassa on, että lasten ja nuorten täytyy oppia yhtä vierasta kieltä perusopetuksen aikana.  Lukuvuonna 2006–2007 kahden vieraan kielen opiskelu alakoulussa oli pakollista vain Virossa, Latviassa, Luxemburgissa, Ruotsissa, Islannissa ja Kreikassa. Ainoastaan Skotlannissa ja Irlannissa alakoulussa kieltenopiskelu ei ole oppilaalle pakollista. Skotlannissa koulun täytyy tosin tarjota siihen mahdollisuus.

Kahden vieraan kielen opiskelu on mahdollista ja pakollistakin yläkoulussa (lower secondary) useimmissa maissa. Keskimäärin hieman yli 50 prosenttia Euroopan maiden yläkoululaisista opiskelevat kahta kieltä, mutta kolmea kieltä vain 3 prosenttia. Suomessa kolmea kieltä opiskelee 21 prosenttia yläkoululaisista. Osuuteensa asiaan on tietysti pakollisella toisella kotimaisella kielellä. Lukiossa Suomen tilanne on erityisen mairitteleva, Euroopassa kolmea kieltä opiskelee alle 9 prosenttia, mutta Suomessa melkein 60 prosenttia oppilaista.

Kun tarkastellaan kielitarjontaa, valinnan varaa oppilailla on eniten Kyproksella ja Maltalla. Kyproksella koulujen täytyy tarjota viittä vierasta kieltä ja Maltalla 6–7 kieltä.

Englanti hallitsee

Ala-asteella englantia opiskelevien oppilaiden lukumäärä on kasvanut vuosien 2002 ja 2006 välillä. Erityisen näkyvä kehitys on ollut Bulgariassa ja Kreikassa, joissa englantia opiskelevien alakoululaisten lukumäärä kaksinkertaistui ja Saksassa, jossa se kolminkertaistui. Kolmessatoista maassa englanti on pakollinen ensimmäinen vieras kieli, ml. Ruotsi, Norja ja Tanska. Silloinkin, kun kielen voi valita, vanhemmat ja oppilaat suosivat englantia.  Englantia oppii 90 prosenttia yläkoulun tai lukion oppilaista Euroopassa.

Toisena ja kolmantena kielenä opiskellaan tavallisimmin saksaa ja ranskaa. Historiallisista tai poliittisista syistä opetetaan jotain vierasta kieltä Suomen lisäksi Belgiassa, Luxemburgissa, Islannissa ja Suomessa. Bulgariassa ja Baltian maissa venäjää opiskelee toisena kielenä 48–60 prosenttia yläkoululaisista ja lukiolaisista.

Useimmissa Euroopan maissa kieltenopettajien kelpoisuus on säädelty

Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin, joissa alakoulussa vieraita kieliä voi opettaa ilman erikoistumista. Tavallisinta on, että kieltä opettaa joko aineenopettaja tai kieleen erikoistunut luokanopettaja. Yläkoulussa tavallisinta on, että opettajalla pitää olla aineenopettajan kelpoisuus. Islanti erottuu joukosta - se on ainoa maa, jossa kieltä voi opettaa ilman erikoistumista sekä ala- että yläkoulussa.

Kielten aineenopettajan opinnot kestävät kolmesta kuuteen vuoteen. Yleisintä on neljän vuoden opinnot. Suomea pidempään kielten opettajat opiskelevat Italiassa, Luxemburgissa (6 vuotta) sekä Unkarissa ja Itävallassa (5,5 vuotta).

Vieraskielinen opetus (CLIL)

Muiden aineiden opetusta voi saada vieraalla kielellä useassa maassa. Useimmiten tarjonta on kuitenkin rajallista, vain Maltalla ja Luxemburgissa vieraskielistä opetusta tarjotaan kaikissa kouluissa. Tanskassa mahdollisuuksia on tarkoitus laajentaa. Tavallista on, että vieraskielistä opetusta annetaan alueellisella tai vähemmistökielellä. Suomi poikkeaa muista Euroopan maista siinä, että meillä vieraskielistä opetusta annetaan sekä vierailla kielillä, toisella kotimaisella että vähemmistökielellä (saame).

Seitsemässä maassa vieraalla kielellä opettavilta opettajilta vaaditaan erityispätevyys. Useimmiten vaaditaan tutkinto tai muulla tavalla osoitettu kyky opettaa kohdekielellä. Näissä maissa vieraskielinen opetus on monesti uusi asia eikä vakiintunut osaksi koulujärjestelmää.

 Tukea maahanmuuttajaoppilaille

 Melkein kaikissa koulujärjestelmissä on tukijärjestelmiä maahanmuuttajaoppilaille. Tavallisimmin tukea järjestetään vasta maahan tulleille. Nämä oppilaat voidaan integroida suoraan tavalliseen luokkaan, jonka tueksi heille annetaan kielellistä tukea. Heille voidaan myös järjestää opetusta omassa ryhmässään muutamasta viikosta kahteen vuoteen. Usein nämä kaksi mallia ovat käytössä rinnakkain kuten Suomessa. Vain Saksassa ja Romanissa maahanmuuttajaoppilaita opetetaan ainoastaan erillisissä ryhmissä. Seitsemässä maassa heidät integroidaan suoraan tavallisiin koululuokkiin.