Poikien kirjoitustaidossa parantamisen varaa

Opetushallituksen tiedote vuodelta 2008

Tytöt osaavat äidinkieltä poikia paremmin. Erityisesti kirjoitustaidossa sukupuolten välillä on huomattavia eroja. Tiedot ilmenevät Opetushallituksen syksyllä 2007 järjestämästä perusopetuksen oppimistulosten arvioinnista, johon osallistui yli 6 000 oppilasta 130 koulusta.

Oppilaiden saamat arvosanat eivät aina vastaa heidän osaamistaan. Arvosanoja annetaan tytöille ja pojille eri perustein etenkin kirjoitustaidon osalta.

Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistuloksia seurattiin 6. kouluvuoden jälkeen. Raportti luovutettiin opetusministeri Sari Sarkomaalle perjantaina. Tytöt osasivat äidinkieltä keskimäärin hyvin, pojat kohtalaisesti. Hyvän tai kiitettävän tuloksen sai 43 % oppilaista. Joka kymmenes suoriutui arviointitehtävistä heikosti.

Oppilaat menestyivät melko hyvin lukemiseen, kirjallisuuteen ja tekstien tuntemukseen liittyvissä tehtävissä. Kirjoittamisessa osaaminen oli heikompaa: Ainakin tyydyttävän kirjoitustaidon tason saavutti 60 % tytöistä, mutta vain 28 % pojista. Kirjoitustaidon taso ei ole kohentunut vuodesta 2002, jolloin Opetushallitus järjesti vastaavan arvioinnin.

Koulujen välillä oli suuria eroja varsinkin kirjoitustaidossa ja kirjoittamisen työtavoissa. Alueelliset erot olivat sitä vastoin pienet.

 Arvosanoissa eroja koulujen ja sukupuolten välillä

Oppilaiden 6. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden arvosana oli keskimäärin 8,1. Todistusten perusteella 75 % oppilaista oli saavuttanut hyvät, kiitettävät tai erinomaiset taidot. Arvioinnin tulosten perusteella kuitenkin vain 43 % oppilaista hallitsi äidinkieltä ja kirjallisuutta keskitasoa paremmin. Koulujen arvosanakäytännöissä on suuria eroja: oppilaat aloittavat 7. luokan samoin äidinkielen arvosanoin, mutta huomattavan erilaisin perustiedoin ja -taidoin. Moni oppilas, jolla oli todistuksessa tyydyttävä tai hyvä arvosana, selvisi arvioinnin kirjoitustehtävistä heikosti.

Arvosanoja annetaan eri perustein: tytöiltä vaaditaan enemmän osaamista samaan arvosanaan kuin pojilta. Esimerkiksi arvosanan 8 saaneilla pojilla oli samantasoiset kirjoitustaidot kuin arvosanan 7 saaneilla tytöillä.

Myös asenteissa on eroja. Tytöistä 64 % kertoi opiskelevansa mielellään äidinkieltä ja kirjallisuutta, pojista 36 %. Tytöistä puolet oli sitä mieltä, että oppiaineessa oli ollut 5. ja 6. luokalla kiinnostavia tehtäviä – pojista 31 % oli samalla kannalla. Oppilaiden käsitykset oppiaineen hyödyllisyydestä arkielämän, opintojen ja tulevaisuuden kannalta olivat kielteisempiä kuin vuonna 2002.

Arvioinnin mukaan kirjoittamisen harjoittelua tulisi monipuolistaa äidinkielen oppitunneilla. Yläluokkien kirjoituksen opetuksessa suositaan tarinoiden ja kertomusten kirjoittamista, mutta esimerkiksi verkossa käytävää opiskelukeskustelua käytetään työmuotona erittäin vähän.

Suullisen viestinnän harjoittelussa perinteiset keskustelut ja tehtävät sekä näytelmä- ja yksilöesitykset olivat yleisimpiä harjoitusmuotoja 5. ja 6. luokilla. Oppilaiden vuorovaikutustaidot saivat kiitosta: kaksi kolmasosaa opettajista arvioi seitsemännen luokan aloittaneiden oppilaiden vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot keskimäärin hyviksi tai kiitettäviksi.