Selvitys: Opettajien työnkuva muuttunut Euroopan maissa
Opetushallituksen tiedote vuodelta 2008
Eurooppalaisen tiedonvaihtoverkon Eurydicen selvityksen mukaan opettajien työnkuva on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana ja työmäärä on kasvanut. Tarkastelun kohteena ovat perusopetuksen opettajat 30 Euroopan maassa.
Koulujen työmäärää ovat lisänneet kasvaneet vaatimukset oppimistulosten parantamiseksi sekä vaatimus, että koulujen tulee osallistua sosiaalisten ongelmien ratkaisuun. Vain muutamissa maissa, kuten Tšekissä, Espanjassa, Italiassa ja Iso-Britanniassa sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi on perustettu uusia tehtäviä kouluissa.
Suurimmassa osassa Euroopan maita opettajien työaika määräytyy sekä opetustuntien että sovitun kokonaistuntimäärän mukaan. Kolmessatoista maassa työaika ilmaistaan tuntimääränä, jonka opettajan tulee olla läsnä työpaikalla. Vain Belgiassa, Irlannissa ja Liechtensteinissa työajan perusteena ovat pelkät opetustunnit. Alankomaissa, Iso-Britanniassa ja Ruotsissa opetustunteja ei ole määritelty keskitetysti. Alankomaissa ja Ruotsissa vain kokonaistyöaika on määritelty, kun taas Iso-Britanniassa säädökset määrittelevät ajan, jolloin opettajien tulee olla käytettävissä koulussa tai rehtorin määräämässä muussa paikassa.
Opettajien yhteistyötä ja tiimityötä edistetään säädöksillä. Näihin ei useinkaan sisälly yksityiskohtia yhteistyöhön käytettävästä ajasta. Oppilasarvioinnissa tehdään usein yhteistyötä. Opetustyön lisäksi opettajien edellytetään usein toimivan kollegojensa sijaisina ja ohjaavan uusia opettajia. Noin kymmenessä maassa nämä tehtävät ovat koulujen päätettävissä, joten vaihtelu on suurta.
Osallistuminen koulun ja opetussuunnitelmien kehittämiseen on lisännyt opettajien yhteistoiminnallisuutta. Tänä päivänä tiimit päättävät enenevässä määrin esimerkiksi opetusmenetelmistä ja oppikirjoista. Vain Kreikassa, Kyproksella, Maltalla ja Liechtensteinissa kirjoista päätetään muualla.
Opettajien täydennyskoulutus on pakollista yli kahdessakymmenessä maassa. Belgiassa, Tšekissä, Liettuassa, Maltalla, Iso-Britanniassa ja Islannissa kouluilta edellytetään täydennyskoulutussuunnitelmaa osana koulun kehittämissuunnitelmaa. Täydennyskoulutukseen osallistumiseen on harvoin kannustimia, eikä sanktioita osallistumattomuudesta juuri ole. Useimmat maat raportoivat, että sijaisjärjestelyjen puute ja koulutuksen maksullisuus ovat huomattava este täydennyskoulutukseen osallistumiseen.
Ulkoisen arvioinnin rinnalle on viimeisen 20 vuoden aikana ilmestynyt uudentyyppisiä arviointitapoja, kuten itsearviointi sekä esimies- tai vertaisarviointi. Oppimistulosten kansalliset arvioinnit ovat yhä tärkeämpiä koulujen tuloksellisuuden ja opetushenkilöstön arvioinnissa. Yksittäisten opettajien arvioinnista siirryttiin jo 1990-luvulla kohti opetushenkilöstön kollektiivista arviointia. Tosin vuodesta 2005 lähtien yksittäisten opettajien arviointi on noussut ajankohtaiseksi joissain maissa. Tämä liittyy yksilöllisten tehtäväkuvien ja tulospalkkauksen kehittämiseen.
Opettajien työsuhteen eduista päätetään useimmiten keskitetysti. Ammattiliitot ovat osapuolia neuvotteluissa tai niitä konsultoidaan. Monissa maissa kehitetään parhaillaan uusia yksilöllisiä palkkaratkaisuja. Alankomaissa, Portugalissa ja Iso-Britanniassa on tehty perusteellisia selvityksiä opettajien työnkuvasta ja näiden pohjalta radikaaleja muutoksia opettajien asemaan ja työsuhteen ehtoihin.
Keskushallinto ei vastaa yksin opetussuunnitelmista enää missään Euroopan maassa. Osassa maita opetussuunnitelmien perusteet laaditaan kansallisella tasolla, mutta kouluilla tai koulutuksen järjestäjille jää liikkumatilaa sisältöjen suhteen. Joskus kansallisella tasolla määritellään vain tavoitteet. Käytössä voi olla myös rinnakkain kansallinen ja paikallinen opetussuunnitelma.
Koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen osallistuu eri toimijoita, mukaan lukien koulut ja opettajat. Kaikkiin asioihin opettajilla ei kuitenkaan ole sananvaltaa. Esimerkiksi eri aineiden tuntimäärät päätetään keskushallinnossa kahdessa kolmasosassa Euroopan maita.