Kansallinen oppimistulosten arviointi

Opetushallituksen tiedote vuodelta 2008

Ympäristö- ja luonnontiedon osaaminen on hyvää ja oppiainetta pidetään hyödyllisenä.

Ympäristö- ja luonnontieto on biologian, maantiedon, fysiikan, kemian ja terveystiedon tiedonaloista koostuva integroitu aineryhmä, jonka opetukseen sisältyy kestävän kehityksen näkökulma. Opetushallitus arvioi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa asetettujen ympäristö- ja luonnontiedon tavoitteiden (1–4 vuosiluokat) toteutumista viidennen vuosiluokan alussa. Otospohjaiseen arviointiin osallistui 5 849 oppilasta syyskuussa 2006. Oppimistulosten arviointi koostui yksilötehtävistä ja kokeellisista, toiminnallisista ryhmätehtävistä. Toiminnalliset ryhmätehtävät toteutettiin ensimmäisen kerran ja ne arvioitiin ryhmän yhteisenä suorituksena.

Ympäristö- ja luonnontiedon osaamisen kansallinen taso oli hyvä. Heikkoja suorituksia oli erittäin vähän. Tytöt ratkaisivat yksilötehtävien kaikki sisältöalueet paremmin kuin pojat. Maaseutumaisten koulujen oppilaat selviytyivät parhaiten yksilötehtävistä kuntaryhmien välisessä vertailussa. Läänien välillä oli vain pieniä eroja sisältöalueiden osaamisessa. Koulukohtaisen opetussuunnitelman käyttöönottovuodella ei ollut yhteyttä yksilötehtävissä menestymiseen.

Parhaiten suoriuduttiin yksilötehtävien Turvallisuus-sisältöalueen tehtävistä ja vaikeimmiksi osoittautuivat Luonnon tutkimiseen liittyvät tehtävät. Lajittelu ja kierrätys toteutuivat erittäin hyvin kouluissa. Kokeellisissa ryhmätehtävissä arvioitiin sekä sisältöjen hallintaa että prosessin etenemistä. Oppilaat selviytyivät hyvin näistäkin tehtävistä ja pitivät niitä mielenkiintoisina. He ymmärsivät ilmiöitä luonnontieteellisen tiedon perusteella ja osasivat käyttää kommunikointia työtapana. Tulokset osoittivat, että kouluissa, joissa yksilötehtävät osattiin hyvin, selviydyttiin hyvin myös kokeellisista, toiminnallisista ryhmätehtävistä.

Arvioinnissa selvitettiin myös oppilaiden asennetta ympäristö- ja luonnontietoa kohtaan. Oppilaat suhtautuivat oppiaineeseen myönteisesti. Tytöt pitivät ympäristö- ja luonnontiedosta hieman enemmän kuin pojat, ja he kokivat sen myös hyödyllisempänä oppiaineena kuin pojat. Maaseutu- ja taajamakoulujen oppilaat suhtautuivat aineeseen myönteisemmin kuin kaupunkikoulujen oppilaat. Monet oppilaat kokivat tutkivan oppimisen mielekkääksi ja kiinnostavaksi. Myönteiset asenteet olivat yhteydessä yksilötehtävien hyviin tuloksiin.

Arvioinnista ilmenee, että mitä enemmän koulun käytössä oli ympäristö- ja luonnontietoon sopivaa oppimateriaalia ja opetusvälineitä, sitä parempia olivat koulun keskimääräiset tulokset yksilötehtävissä. Monipuolisen oppimateriaalin käyttö lisäsi myös oppiaineesta pitämistä.

Opettajilla on hyvät mahdollisuudet luokan ulkopuoliseen työskentelyyn, useimmiten koulun lähiympäristössä. Suurin osa opettajista mainitsi maantiedon mieluisimmaksi tiedonalakseen ympäristö- ja luonnontiedon opetuksessa.

Luonnontieteellisiä käsitteitä tulisi käyttää kouluissa nykyistä täsmällisemmin. Opettajat painottivat luonnontieteellisten ilmiöiden ymmärtämistä ja soveltamista opetuksessaan, mutta heidän omaakin ajatteluaan tulee edelleen vahvistaa tällä alueella. Oppikirjoista ei saatu riittävää apua luonnontieteellisen ajattelun kehittämiseen.