Yhteiskunnallinen opetus perusopetuksen alkuvaiheessa

Aikuisten perusopetuksen historian ja yhteiskuntaopin oppimäärät ja tavoitteet sisältyvät vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteissa ylimpien vuosiluokkien oppimääriin. Kirjaimellisesti tulkiten yhteiskunnallista opetusta ei siten tarvitse sisällyttää alkuvaiheen opetukseen.

Alkuvaiheen yhteiskunnallisen opetuksen suunnittelun pitää kuitenkin lähteä opiskelijan tarpeista. Millaisia tietoja yhteiskunnasta ja historiasta opiskelija nykyisessä elämäntilanteessaan tarvitsee? Miten historiaan ja yhteiskuntatietoon liittyvät aiheet voivat tukea opiskeluvalmiuksien ja kielenkäyttötaitojen kehittymistä? Miten tuetaan opiskelijan kehitystä täysivaltaiseksi ja aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi ja torjutaan syrjäytymisen uhkaa? Miten varmistetaan opiskelijan suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin perusasioiden tuntemus?

Alkuvaiheen yhteiskunnallista opetusta voidaan antaa joko integroituna muihin oppiaineisiin tai omana oppiainekokonaisuutenaan. Koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa voidaan siis määritellä yhteiskuntatiedon ja historian sisältöjä muiden oppiaineiden, lähinnä äidinkielen ja kirjallisuuden (suomi/ruotsi äidinkielenä tai toisena kielenä) ja ympäristö- ja luonnontiedon oppiainekokonaisuuksiin tai luoda yhteiskuntatiedon ja historian oma oppiainekokonaisuus.

Ratkaisut opiskelijoiden tarpeiden mukaan

Sisältöjä, tavoitteita ja toteutusta koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa ja sen käytännön toteutuksessa on mietittävä koulun omien opiskelijoiden lähtökohdista. Maahanmuuttajat tarvitsevat eri tavalla järjestettyä yhteiskunnallista opetusta kuin syntyperäiset suomalaiset. Lähtötiedot ja kokemukset suomalaisesta yhteiskunnasta ovat erilaiset, ja opiskelun alkuvaiheessa olevien maahanmuuttajien kanssa toimitaan aivan erilaisella kielen tasolla kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien. Vankilassa opiskelevilla, joiden koulunkäynti on ehkä jäänyt repaleiseksi jo peruskoulun alkuvaiheesta lähtien, on yhteiskunnasta omanlaisensa kokemukset: sosialisaatiossa on jokin asia vakavasti epäonnistunut. Romaniopiskelijoiden opetuksessa yhteiskuntatiedon erityisenä tehtävänä on vahvistaa tietoisuutta omasta kulttuurisesta identiteetistä ja romaneista merkittävänä eurooppalaisena vähemmistönä sekä samalla tukea täysipainoista osallistumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kaikille alkuvaiheen opetusta tarvitseville ryhmille ovat kuitenkin tarpeen arjen hallintaan ja työelämään liittyvät perustiedot sekä kuluttaja- ja mediataidot. Opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että ”käytännössä tapahtuva perehtyminen työelämään, järjestöjen toimintaan sekä julkisiin palveluihin vahvistaa kansalaistaitoja ja edistää oman elämän hallintaa ja yhteiskuntaan integroitumista”. Tämä on totta ja tavoiteltavaa, mutta kuinka hyvin sitä on mahdollista toteuttaa, jos kielitaito on hyvin puutteellinen? Toteutus vaatii myös vastaantuloa erilaisilta koulun ulkopuolisilta toimijoilta.

Kaikille yhteinen tavoite on myös se, että opetus luo valmiuksia ja kiinnostusta historian ja yhteiskuntatiedon opiskeluun myöhemmissä peruskouluopinnoissa. Olivatpa opiskelijan lähtökohdat mitkä tahansa, hänellä on jo kokemuksia suomalaisesta yhteiskunnasta ja hän kartuttaa niitä päivittäin. Arkikokemuksia havainnoimalla, nimeämällä ja jäsentämällä voidaan edetä isompien yhteiskunnallisten yhteyksien ja ilmiöiden taustojen ymmärtämiseen.

Oppiaineet ja opettajat yhteistyöhön

Toteutettiinpa yhteiskunnallista opetusta sitten integroituna muihin oppiaineisiin tai omana kokonaisuutenaan, tarvitaan oppiainerajat ylittävää yhteistyötä. Historian ja yhteiskuntaopin oppisisältöjen avulla voidaan erinomaisesti edistää äidinkielen ja kirjallisuuden/toisen kielen osaamista. Arjen turvallisuuteen ja kuluttajataitoihin liittyvät sisällöt linkittyvät ympäristö- ja luonnontiedon oppiainekokonaisuuteen. Koulun tasolla onkin tärkeää suunnitella opetusta opettajien yhteistyönä, ja jos toteuttajina on eri aineiden opettajia, myös toimia vuorovaikutuksessa ja päivittää tietoja opetuksen edetessä.

Äidinkielen sisällöissä tärkeällä sijalla ovat vuorovaikutus- ja asiointitaidot, mediataidot sekä kyky ymmärtää ja tuottaa erilaisia tekstejä. Yhteiskuntatiedon sisältöjen yhdistäminen erilaisiin äidinkielen harjoittelutilanteisiin, median käyttöön ja tiedonhankintaan tuottavat opiskelijalle taitoja, joiden hyödyllisyyden voi nopeasti havaita käytännössä ja siten kohentaa opiskelumotivaatiota. Historia puolestaan luontuu mainiosti kertomuksiksi, joilla voidaan vahvistaa keskittymisen, kuuntelemisen, lukemisen, kirjoittamisen ja kertomisen taitoja.

Suomi/ruotsi toisena kielenä -oppiaineen alkuvaiheen sisältöinä opetussuunnitelman perusteet mainitsee muun muassa liikkumisen ja asioinnin sekä arjen peruspalvelut, suomalaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja historiaan tutustumisen sekä yhteiskunnallisen sanaston opiskelun. Kun yhteiskunnallisia sisältöjä ja niiden opetustapoja suunnitellaan ja toteutetaan, yhteiskuntaoppia ja historiaa opettavan opettajan on syytä tiedostaa, mitä merkitsee alkuvaiheen päättötavoitteeksi määritelty tavoitetaso A2.2. Tällä taitotasolla opiskelija ymmärtää konkreettisia ja omaan elinympäristöön liittyviä viestejä ja pystyy lukemaan muutaman kappaleen pituisia, selkeästi jäsenneltyjä tekstejä. Menneisyyttä ja yhteiskunnan ilmiöitä koskevan tiedon opettamiseen tarvitaan siis malttia sisältöaineksien valintaan sekä konkreettisuutta ja havainnollisuutta.

Opettajan on kuitenkin syytä muistuttaa itseään opiskelijan aikuisuudesta. Maahanmuuttajaopiskelija ilmaisee itseään kohdekielellä vielä varsin suppeasti, mutta hänellä on omat rikkaat elämänkokemuksensa. Opetus voi tarjota elämyksiä, joita ei vielä pystytä käsittelemään sanallisesti ja jotka opiskelija voi tulkita odottamattomalla tavalla. Ne voivat kuitenkin herättää merkityksellisiä kysymyksiä ja kokemuksia, joiden käsittelyyn palataan ehkä myöhemmin. Kuvien, musiikin ja muiden taiteen tuotteiden sekä paikallisten museoiden ja näyttelyiden avulla voi rikastuttaa oppimista. Uutta elinympäristöä voi tehdä tutuksi rakennetun ympäristön, patsaiden ja muistomerkkien, erilaisten merkityksellisten paikkojen ja taloudellisen kehityksen jättämien jälkien avulla, vaikka kaikki yksityiskohdat eivät heti avautuisikaan.

Yhteiskunnallinen opetus – sosialisaatiota vai emansipaatiota?

Yhteiskunnallisen opetuksen tärkeä tavoite alusta lähtien on kehittää opiskelijan kulttuurintuntemusta ja opastaa häntä ymmärtämään suomalaisen yhteiskunnan arvoperustaa. Opiskelijan on hyvä oppia vertaamaan omaa ja suomalaista kulttuuria – elämänmuotoja, tapoja ja sosiaalisia hierarkioita. Suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä arvoja, jotka on kirjattu myös opetussuunnitelman perusteisiin, ovat ihmisoikeuksien kunnioitus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja demokratia.

Selvää on, ettei näitä vaativia käsitteitä voi alkuvaiheen opetuksessa avata yhteiskuntafilosofisin pohdinnoin yhtä vähän kuin opiskelijoita kannattaa kiusata monimutkaisilla määritelmillä. Yhteiskunnan perusarvojen pitäisi kuitenkin olla läsnä ja konkretisoitua koulun ja opiskelijoiden arjessa. Opiskelu, työelämään tutustuminen, kohtaamiset suomalaisen hallinnon ja sosiaaliviranomaisten kanssa, jokapäiväisten palvelujen käyttäminen ja kodin arki tarjoavat monenlaisia tilanteita, joiden kautta on mahdollista päästä käsiksi suomalaisen elämäntavan ja sen taustalla vaikuttavien käsitysten ja arvojen pohdintaan. Opettajan on hyvä olla valppaana sen suhteen, millaisia viestejä oppimateriaalit ja tehtävien esimerkit välittävät – esimerkiksi vahvistetaanko vai puretaanko sukupuolirooleihin liittyviä stereotypioita. Opettajat välittävät omalla toiminnallaan hiljaista tietoa koulun toimintakulttuurista. Siten se, että opettajalla on auktoriteettia ilman autoritäärisyyttä tai että opiskelijoilta odotetaan sovittujen pelisääntöjen ja aikataulujen noudattamista, oma-aloitteellisuutta ja vastuullisuutta, ilmentää laajemminkin suomalaisen yhteiskunnan tavoiteltuja toimintatapoja.

Yhtenä opetussuunnitelman lähtökohtana on terveen kriittisyyden tukeminen. Mielipiteen ja sanomisen vapaus on yksi tärkeistä perusoikeuksista. Julki lausutut arvot ja todellisuus eivät suomalaisessakaan yhteiskunnassa aina ole sopusoinnussa eikä kaikki toimi niin kuin pitäisi. Tosielämässä koettujen ristiriitatilanteiden, epätasa-arvon ja syrjinnän kokemusten käsittelylle pitäisi olla tilaa, ja myös se voi tuottaa arvokkaita oppimistilanteita.

Alkuvaiheen opetussuunnitelman perusteet kysyy, ”…millaista yhteiskunnallista opetusta perustaidoiltaan heikko ja mahdollisesti syrjäytymisen uhan alainen aikuinen tarvitsee voimautuakseen täysivaltaiseksi kansalaiseksi”. Tavoitteena tietysti on yhteiskuntaan integroituminen, mutta ei vain sosialisaatio vaan myös emansipaatio. Alkuvaiheen opinnoissa olennaista on vahvistaa opiskelijan minäkuvaa oman elämänsä subjektina, tukea aitoa itseluottamusta ja elämänhallintaa.

Yhteiskuntatiedon ja historian opetukseen soveltuvaa materiaalia

  • Nummela, Sari ja Roininen, Elina: Sukellus Suomeen. Arjen taitojen, kulttuurintuntemuksen ja yhteiskuntatiedon opetusmateriaalia maahanmuuttaneille. (Helsingin aikuisopisto, 2009.)
  • Elo, Tuulikki – Probst, Ilpo – Virén, Päivi: Suomi-opas. Matka Suomen historiaan ja tämän päivän Suomeen. (WSOY 2003.)

Materiaali myös verkossa

  • Sukellus Suomeen -projekti (Helsingin aikuisopisto)
  • Vilma – verkkomateriaalia maahanmuuttajien yhteiskuntatiedon opiskelua varten (Virtuoosi-projekti)
  • Papunet – sivusto kommunikoinnista ja selkokielestä (Kehitysvammaliitto)
Teksti: Helmi-Paula Pulkkinen