Opetushallitus tuottaa selvityksiä erilaisista aiheista. Tälle sivulle on koottu esimerkkejä tutkimuksista.
Lisätietoja:
Opetushallitus, tieto- ja arviointitoiminta, oppimistulosten arviointi, opetusneuvos Jorma Kuusela, puh. 040 348 7314
Oppilaiden kouluviihtyvyys ja myönteiset koulukokemukset parantuneet
Opetushallitus ja Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskus ovat tuottaneet raportin, jossa kuvataan peruskoulun 5., 7. ja 9. luokan oppilaiden koulukokemuksia ja koettua terveyttä vuosina 1994, 1998, 2002 ja 2006.
Tutkimustulokset perustuvat WHO-koululaistutkimuksen suomenkielisiä kouluja koskeviin kyselyaineistoihin. Tarkastelun kohteena oleviin neljään kyselytutkimukseen on vastannut yhteensä noin 20 000 oppilasta, noin 5 000 oppilasta/kyselykerta.
Nuorten koulukokemukset kehittyivät vuodesta 1994 vuoteen 2006 myönteisempään suuntaan. Samaan aikaan kasvoi niiden nuorten osuus, jotka eivät pitäneet koulusta lainkaan. Pojat suhtautuivat kouluun tyttöjä yleisemmin kielteisesti kaikilla vuosiluokilla. Opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutuksessa ilmeni huomattavaa paranemista. Tutkimuksen mukaan kehitettävää on vielä erityisesti oppilaiden osallistumisessa sääntöjen tekemiseen ja opettajien kiinnostuksessa oppilaiden kuulumisiin.
Oppilaiden myönteinen kokemus turvallisuudesta koulussa näyttää yleistyneen erityisesti vuodesta 2002 vuoteen 2006. Tutkimuksessa eivät vielä näy viimeaikaiset kouluväkivaltatapaukset ja koulu-uhkaukset. Seuraavan kerran turvallisuutta kartoitetaan WHO-koululaistutkimuksessa vuonna 2010. Nuoret kokevat turvattomuutta koulussa muun muassa kiusaamisen takia ja siksi, että koulussa ei ole riittävästi valvontaa kiusaamisen ehkäisemiseksi.
Tutkimuksen mukaan kiusatuksi joutuneiden oppilaiden sekä muiden kiusaamiseen osallistuneiden oppilaiden osuus pieneni vuodesta 1994 vuoteen 2006. Pojat joutuivat tyttöjä jonkin verran yleisemmin kiusatuiksi, mutta osallistuivat huomattavasti tyttöjä yleisemmin muiden kiusaamiseen.
Oppilaiden terveyden kokemisessa ei ilmennyt suuria muutoksia vuodesta 1994 vuoteen 2006. Pojat arvioivat terveyttään yleisesti myönteisemmin kuin tytöt. Vaikka valtaosa oppilaista arvioi terveyttään myönteisesti, niin oireilu yleistyi tarkasteltavalla aikavälillä. Oireilu oli selvästi yleisempää yläkoululaisilla kuin alakoululaisilla ja yleisempää tytöillä kuin pojilla.
Vanhempien osallisuus lasten koulutyön tukemiseen yleistyi 1990-luvulla ja pysyi muuttumattomana 2000-luvun alkuvuosina. Valtaosa vanhemmista on valmiita auttamaan lapsiaan kouluongelmissa. Sen sijaan vanhemmat eivät oppilaiden arvioiden mukaan tulleet kovin mielellään keskustelemaan kouluun opettajien kanssa. Vain vajaa puolet peruskoulujen ala- ja yläkouluista ilmoitti järjestävänsä säännöllisesti oppilaan, huoltajien ja opettajan välisiä keskusteluja. Huolestuttavaa tutkijoiden mukaan on, että kodin ja koulun yhteistyö vähenee erityisesti vuosiluokilla 7-9, jolloin sen tarve olisi erityisen suuri.
Lisätietoja:
professori Lasse Kannas, Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, puh. 050 313 0412, opetusneuvos Heidi Peltonen, Opetushallitus, puh. 040 348 7271
Peruskoulun 5., 7. ja 9. luokan oppilaiden koulukokemukset ja koettu terveys – WHO-koululaistutkimuksen trendejä vuosina 1994–2006
Maahanmuuttajien opiskeluasenteet myönteisiä
Opetushallitus on tutkinut Suomessa asuvien maahanmuuttajanuorten koulutustilannetta. Maahanmuuttajaoppilaiden osaaminen on heikompaa kuin suomenkielisen vertailuryhmän, mutta suhtautuminen opiskeluun on myönteisempää.
Maahanmuuttajaoppilaiden osaaminen eri oppiaineissa on keskimäärin heikompaa kuin suomenkielisen vertailuryhmän, kun kriteerinä pidetään Opetushallituksen arviointikokeissa osoitettua osaamista. Oppilaiden asenteet koulua ja opiskelua kohtaan ovat kuitenkin suomalaisia myönteisempiä. Todistusten keskiarvoja verrattaessa toisen polven maahanmuuttajat menestyvät parhaiten, jopa kantaväestöä paremmin. Heikoimmat keskiarvot saavat muista kuin EU-maista muuttaneet. Maahanmuuttajissakin tytöt menestyvät paremmin kuin pojat.
Maahanmuuttajaoppilaiden opetuksessa painotetaan eniten suomen kielen opetusta, ei niinkään oman äidinkielen opetusta. Äidinkielessä ja kirjallisuudessa maahanmuuttajaoppilaat saavat myös enemmän tuki- tai erityisopetusta kuin suomenkieliset. Matematiikassa maahanmuuttajanuoret saavat tuki- ja erityisopetusta suunnilleen saman verran kuin samantasoisesti suoriutuneet suomenkieliset oppilaat.
Raportissa korostetaan, että maahanmuuttajat eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, vaan oppilaiden ja opiskelijoiden tilanne vaihtelee huomattavasti kulttuuritaustan, Suomessa oloajan ja suomen kielen taidon mukaan. Muista kuin EU-maista tulleet ensimmäisen polven maahanmuuttajanuoret ovat riskialtteimmassa asemassa koulumenestyksen, toisen asteen koulutukseen pääsyn, sen läpäisyn ja työllistymisen osalta.
Raportin mukaan maahanmuuttajien opetusjärjestelyissä eri viranomaisten yhteistyö kangertelee. Taloudellisia resursseja pidetään riittämättöminä eikä sopivia opettajia aina löydetä. Myös kodin ja koulun yhteistyö koetaan toisinaan pulmalliseksi.
Kaikilla maahanmuuttajaryhmillä lukio on ollut yleisempi toisen asteen koulutusvaihtoehto kuin ammatillinen koulutus. Maahanmuuttajaoppilaat pyrkivät ja myös pääsevät lukioon keskimäärin heikommin arvosanoin kuin kantaväestöön kuuluvat.
Kun kantaväestöstä jätti hakematta toisen asteen koulutukseen, jäi sen ulkopuolelle tai keskeytti sen varhaisessa vaiheessa 5,5 prosenttia opiskelijoista, vastaava osuus EU-maiden ulkopuolelta tulleilla ensimmäisen polven muuttajilla oli 15,4 prosenttia. Ammatillisen koulutuksen kielikoe saattaa raportin mukaan olla yksi toisen asteen koulutukseen pääsyn este. Toisen asteen koulutukseen siirtymävaiheen tukeen tulisi tutkimuksen mukaan kiinnittää erityistä huomiota.
Toisen asteen tutkinnon suorittaneet maahanmuuttajanuoret ovat keskimäärin heikommassa asemassa kuin tutkinnon suorittaneet kantaväestöön kuuluvat. Ilman tutkintoa olevat suomalaisnuoret työllistyvät paremmin kuin ilman toisen asteen tutkintoa olevat vieraskieliset nuoret.
Tutkimuksen tausta-aineistoina ovat 2000-luvulla Opetushallituksen tekemät oppimistulosten arvioinnit ja toisen asteen yhteishakurekisteri, jota on täydennetty Tilastokeskukselta tilatulla aineistolla.
_ _ _
Suomessa on kaikkiaan noin 25 000 kouluikäistä maahanmuuttajataustaista lasta ja nuorta. Suurin osa heistä asuu Etelä-Suomen kaupunkimaisissa kunnissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla. Ennusteiden mukaan vuonna 2025 joka viidennen pääkaupunkiseudun koululaisen arvioidaan olevan maahanmuuttajataustainen.
Lisätietoja:
erikoistutkija Jorma Kuusela, Opetushallitus, puh. 040 348 7314
Maahanmuuttajaoppilaat ja koulutus - tutkimus oppimistuloksista, koulutusvalinnoista ja työllistämisestä
Oppilashuollon palveluissa alueellisia eroja
Opetushallitus ja Stakes selvittivät vuosiluokkien 1–6 oppilaiden kouluhyvinvointia, terveyspalveluja, kodin ja koulun välistä yhteistyötä sekä terveystiedon opetusta. Kyselyyn vastasi yli 1400 koulua.
Perusopetuksen tulee koulutustavoitteiden ohella edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Oppilaiden hyvinvointia tukevien palvelujen järjestämisessä on kuitenkin koulujen ja kuntien välisiä eroja.
Henkilöstömitoituksessa on alueellisia eroja. Koulupsykologitoimintaa ja koulun sosiaalityötä oli vain harvoin käytettävissä alle sadan oppilaan kouluissa ja varsin vähän Etelä-Suomen läänin ulkopuolella. Lapin läänissä oppilashuoltopalvelut rajoittuivat käytännössä kouluterveydenhoitajan työhön.
Koko maassa lääkäreiden työpanos kouluterveydenhuollossa jää vain murto-osaan suositellusta eikä vajausta ole korvattu lisäämällä kouluterveydenhoitajien työpanosta. Pienissä alakouluissa ja Etelä-Suomen ulkopuolella koulupsykologeja ja koulun sosiaalityötä on vain vähän. Keskimäärin alakoulujen oppilashuollon henkilöstömitoitus on puolet valtakunnallisesti suositellusta. Peruskoulujen saama oppilashuoltopalvelujen tuki oli yhteensä reilut seitsemän viikkotuntia sataa oppilasta kohti, kun tavoitteena tulisi olla lähes kuusitoista tuntia. Lääkäreiden työpanos on supistunut erittäin pieneksi, vain 0,1 tuntia viikossa sataa oppilasta kohti. Suositusten mukaan tämän tunnusluvun pitäisi olla 1,7 viikkotuntia. Kouluterveydenhoitajan työpanoksessa oli eroja alakoulujen välillä.
Kouluterveydenhuollon laatusuosituksen mukaan jokaisella vuosiluokalla kaikille oppilaille olisi tehtävä joko lääkärin tai terveydenhoitajan määräaikaistarkastus. Vuosiluokkien 1–6 aikana tulisi tehdä kaksi laajaa terveystarkastusta lääkärin ja terveydenhoitajan yhteistyönä. Vain poikkeustapauksissa terveystarkastukset toteutuivat suosituksen mukaisesti. Esimerkiksi suosituksen peruskriteerit täyttävät kaksi laajaa terveystarkastusta ilmoitti vain 14 % kouluista. Joka kymmenennessä koulussa ei tiedetty, milloin määräaikaisia terveystarkastuksia tehtiin.
Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilashuollon tehtävänä on oppilaskohtaisen tuen lisäksi kehittää tervettä ja turvallista kouluyhteisöä. Vain joka viides peruskoulu arvioi, että oppilashuoltoryhmä käyttää yli neljänneksen työajastaan kouluhyvinvoinnin yleiseen edistämiseen ja opetuksen tukemiseen. Oppilashuoltoryhmien työ keskittyy pitkälti yksittäisten oppilaiden ja heidän perheidensä ongelmiin.
Kouluterveydenhuollon laatusuosituksen mukaan koulujen työolot tulisi tarkastaa ainakin joka kolmas vuosi. Joka neljännessä koulussa ei tiedetty, oliko työolojen tarkastus tehty. Joka kymmenes ilmoitti, että tarkastusta ei ole tehty lainkaan. Koulutoimen johto oli osallistunut tarkastukseen vain vajaassa viidenneksessä kouluja.
Joka kolmannessa koulussa huono ilmanvaihto tai puuttuvat tilat haittasivat koulutyötä melko paljon tai erittäin paljon, seuraavaksi eniten haittaa koettiin melusta (25 % kouluista) ja ahtaudesta (20 % kouluista). Useat koulut ilmoittivat vaaratekijöitä, joita oli todettu, mutta ei toistaiseksi poistettu: fysikaalisia (24 %) ja biologisia (21%) altisteita sekä tapaturmavaaraa ulkona (13%) ja sisällä (8%).
Kodin ja koulun yhteistyötä helpottaa se, että suuressa osassa kouluja on aktiivisesti toimiva vanhempainyhdistys. 84 % vastaajista ilmoitti, että huoltajat osallistuvat myös koulun toiminnan arviointiin. Etelä-Suomen läänissä yli puolet ja Lapissa kolmannes vanhempainyhdistyksistä osallistuu myös koulun opetussuunnitelmatyöhön. Huoltajat olivat aktiivisesti mukana retkien, leirikoulujen, teemapäivien ja juhlien järjestämisessä.
Lain mukaan oppilaalle tulee antaa jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu, täysipainoinen maksuton ateria. Koulun opetussuunnitelman tulee määritellä, miten koulu toteuttaa terveys-, tapa- ja ravitsemuskasvatuksen tavoitteita kouluruokailussa. Kouluruokailun tulee mahdollistaa oppilaalle sekä ravitsemuksellisesti täysipainoinen että virkistyksen kannalta riittävä tauko koulunkäynnin lomassa. Noin joka kolmannessa koulussa oppilaat käyttivät kouluruokailuun vain noin 15 minuuttia tai vähemmän. Kolmannes kouluista aloitti kouluruoan tarjoilun klo 10.30 tai aikaisemmin, mutta vain joka viides tarjosi mahdollisuuden välipalaan iltapäivällä. Koulutuksen järjestäjän tulisikin selkeästi ohjeistaa sekä ruokailutauon vähimmäiskesto että ruokailun ajoittuminen.
Terveystiedon opetuksessa hyödynnetään terveydenhuollon ammattilaisia. Kouluterveydenhoitaja osallistui terveystiedon opetukseen valtaosassa kouluista (88 %). Joka toisessa koulussa oli järjestetty myös terveystiedon teemapäiviä.
Stakesin ja Opetushallituksen tutkimus kattoi seuraavat sisältöalueet: Kodin ja koulun yhteistyö; oppilaiden osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet; terveystieto; oppilashuoltoryhmät; koulun psykologitoiminta ja sosiaalityö; kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuus ja henkilöstö; terveystarkastukset; poissaolot ja niiden seuranta; kouluruokailu; koulukuljetukset, kiusaaminen; häiriöt ja ongelmatilanteet koulussa, kurinpito ja ojentaminen, työolot ja työolotarkastukset; tapaturmat ja onnettomuudet sekä lähettäminen erityispalveluihin.
Yksittäisten koulujen välillä oli suuria eroja lähes kaikissa kysytyissä asioissa. Syksyllä 2007 julkistettiin vastaavan, yläkouluille suunnatun kyselyn tulokset, jotka olivat pääosin samansuuntaisia.
Lisätietoja:
tutkimusprofessori Matti Rimpelä, Stakes, puh. 050 569 3439 ja erikoistutkija Jorma Kuusela, Opetushallitus, puh. 040 348 7314
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen peruskouluissa 2 – perusraportti kyselystä 1.-6. vuosiluokkien kouluille
Painettua raporttia voi tilata Opetushallituksesta Sirpa Ropposelta, puh. 040 348 7129, sähköposti: etunimi.sukunimi(at)oph.fi