1.2 Käytännön tulevaisuudentutkimus ja ennakointi

Ennakointiin ryhdyttäessä on hyvä miettiä onko kyseessä jokin yksittäinen hanke vai aletaanko ennakointia rakentamaan osaksi organisaation jokapäiväistä toimintaa. Hankkeen kustannukset ja kesto määräytyvät monen eri tekijän perusteella. Ennen aloitusta on esitettävä muutamia kriittisiä kysymyksiä:

• Mitä ennakoinnilla tavoitellaan?
• Mitä aiotaan ennakoida?
• Ketkä toteuttavat ennakoinnin (vastuuhenkilöt)?
• Ketkä osallistuvat ennakointiin (esim. asiantuntijoina)?
• Millä menetelmillä ennakoidaan?
• Paljonko ja millaisia resursseja on käytettävissä (aikaa, rahaa, osaamista)?

Ennakointia ei tarvita, jos tulevaisuuteen ei liity epävarmuutta.  Toimintaympäristö - talous, teknologia, yhteiskunnalliset järjestelmät ja mm. työolot - kuitenkin muuttuvat jatkuvasti, nopeammin kuin ehkä koskaan aikaisemmin historiassa. Muutosvauhti on monella alalla niin nopeaa, että on aivan välttämätöntä yrittää hahmottaa itselleen ja organisaatiolleen jonkinlaiset ennusteet kehityksen suunnasta. Menestykseen ei enää riitä, että yhteiskunta tai organisaatio sopeutuu tapahtuviin muutoksiin. Todelliset menestyjät syntyvät niistä, jotka kykenevät arvioimaan paitsi jo toteutunutta niin myös tulevaisuuden sisältämiä kehitysnäkymiä, varautumaan niihin ja toteuttamaan pitkän aikavälin tavoitteitansa erilaisissa tulevaisuuden tilanteissa.

Ennakointi lähtee yleensä liikkeelle ongelman asettelusta tai päätöksentekokysymyksestä. Mitä ennakoidaan? Mitä ennakoinnilla tavoitellaan? Millaisiin kysymyksiin ollaan etsimässä näkemystä?

Kun tarpeet on määritelty, aletaan miettiä mistä voi saada tarvittavaa tietoa. Minkä verran tarvitaan tietoa ja ymmärrystä historiasta, nykytilasta ja tulevaisuudesta? Millaisia määrällisiä ja laadullisia materiaaleja on jo olemassa? Mitä joudutaan hankkimaan itse? 

Tiedonhaun yhteydessä aletaan myös miettiä millaisia menetelmiä ennakoinnissa voidaan hyödyntää. Millaiset asiat vaikuttavat menetelmän / menetelmien valintaan? Moniako menetelmiä tarvitaan? Miten yhdistetään määrällisiä ja laadullisia menetelmiä? 

Usein halutaan jotain edullista, nopeaa ja yksinkertaista, puhutaan jopa mukavuudenhaluisesta ennakoinnista. Kun on keksitty tai opittu joku tapa tai menetelmä, sitä sovelletaan kaikkeen mahdolliseen.

Toinen hyvin yleinen lähestymistapa on, että valitaan joku muotimenetelmä. Näin kuuluu tehdä, koska kaikki muutkin niin tekevät.

Edistyneemmälle menevässä ennakoinnissa uhrataan aikaa erilaisten menetelmien pohtimiseen ja ennen kaikkea pyritään miettimään auki kriteerit, jotka sitten vaikuttavat valintaan (esimerkiksi tarkkuus, virheettömyys, kustannusten ja hyödyn suhde, tulkinnan helppous, joustavuus, käytettävissä olevat tietolähteet, käytön helppous, luotettavuus, käytettävissä olevat resurssit - aika, raha, osaaminen, menetelmän hyväksyttävyys ja ymmärrettävyys käyttäjille, jne.).

Yleisin suositus on yhdistää useampia tietolähteitä ja menetelmiä keskenään.  Helpointa on lähteä liikkeelle valmiista aikasarjoista, malleista ja asiantuntija-analyyseista. Osaamisen karttuessa näitä voi laatia itsekin.

Tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin menetelmiä sekä työkaluja on vaikea jaotella mustavalkoisesti edustamaan joko/tai -jaottelua. Osa menetelmistä soveltuu sekä määrällisen että laadullisen aineiston käsittelyyn, sekä lyhyen että pitkän aikavälin ennakointiin tai vaikka sekä normatiivisiin että eksploratiivisiin lähestymistapoihin. Joskus menetelmät jaotellaan pelkistäen laskennallisiin ja asiantuntijamenetelmiin. Rajanveto ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

Jos kuitenkin tällaista jaottelua käytettään, kriteerit ovat yleensä seuraavanlaiset:

• Laskennallisille menetelmille tyypillistä on, että tulevaisuutta koskeva tieto hankitaan numeerisena tietona. Keskeisesti analyysit perustuvat erilaisiin todellisuutta koskeviin malleihin, joilla pyritään hallitsemaan useiden yhtäaikaisten tekijöiden vaikutusta, tai aikasarjoihin, jolloin on seurattu kiinnostavaa asiaa historiassa ja ennustetaan tulevaisuus menneen perusteella. Yksinkertaisimmillaan laskennalliset ennakointimenetelmät saattavat olla todennäköisyyksien laskemista tai selvittämistä. Nämä menetelmät on kohtuullisen helppo omaksua pienemmilläkin matemaattisilla perustaidoilla. Toisaalta laskennalliset menetelmät voivat olla erityisen mutkikkaita (epälineaarinen mallitus tai simulaatiomallit).
• Asiantuntijamenetelmiksi luetaan yleensä sellaiset menetelmät, jotka eivät perustu ensisijaisesti laskennallisiin elementteihin, vaan jossa hyödynnetään asiantuntijoiden tietämystä, intuitiota tai havaitsemiskykyä tulevaisuuden kartoittamiseen. Keskeistä näissä on mm. asiantuntijoiden kyvyt havaita sellaista, jota ei vielä kyetä pukemaan numeroiksi, sillä aikasarjoja ei välttämättä ole käytettävissä.

Nimityksistä huolimatta on syytä muistaa, että toki myös ns. laskennalliset menetelmät edellyttävät soveltajaltaan niin käytetyn menetelmän kuin tutkittavan aihealueenkin asiantuntijuutta