7 Skenaarioajattelu ja -menetelmät

Tulevaisuudentutkimuksen piirissä skenaarion käsitteellä on oikeastaan kaksi erilaista merkitystä. Ensinnäkin skenaarioajattelu on tiedonalaan ja myös yhteiskuntaan laajemmaltikin perustuva näkökulma, jossa tulevaisuutta ei nähdä yhtenä, jo valmiiksi määrättynä, deterministisesti toteutuvana todellisuutena vaan usean erilaisen vaihtoehtoisen tulevaisuudentilan mahdollisuutena. Tätä ajattelutapaa perustellaan sillä, että mitä syvemmälle murrosaikaan menemme, sitä nopeammaksi ja intensiivisemmäksi muutos kasvaa ja sitä vaikeampi on nähdä tulevaisuuteen. Yhden mallin rakentaminen menneeseen kehityskulkuun ja nyt saatavilla olevaan tietoon perustuen saattaa tuottaa harhaisen käsityksen tulevaisuudesta ja johtaa siihen, että valitaan väärät toimintastrategiat. Skenaarioajattelu lisää toimijan joustavuutta strategioiden valinnassa ja antaa siten mahdollisuuden varautua samanaikaisesti moniin erilaisiin tulevaisuuksiin. Skenaarioajattelu onkin nykyisin tulevaisuudentutkimuksen piirissä yleisimmin vaikuttava ajattelutapa - monille tulevaisuudentutkijoille tulevaisuudentutkimus sinänsä sisältää jo itsessään monien erilaisten, vaihtoehtoisten tulevaisuuksien lähtökohdan.

Toinen tulevaisuudentutkimuksessa käytetty skenaarion merkitys liittyy menetelmiin - puhutaankin skenaariomenetelmistä ja skenaariotyöskentelystä. Bell sanoo, että skenaario on tapa tehdä yhteenveto tulevaisuutta koskevan tutkimuksen tuotoksista, perustuivatpa nämä tuotokset sitten määrällisiin eli kvantitatiivisiin menetelmiin ja "kovaan" data-aineistoon tai laadullisiin, tulkinnallisiin eli kvalitatiivisiin menetelmiin. Vaikka kvantitatiivisia menetelmiä on perinteisesti käytetty tuottamaan vaihtoehdottomia, yhden tulevaisuuden malleja, sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten menetelmien avulla saatavaa tietoa voidaan kuitenkin käyttää myös skenaarioiden rakentamiseen. Siinä missä määrälliset menetelmät tuottavat usein yksiselitteisiä ja täsmällisiä, mutta samalla jossain määrin rajoittuneita ja joustamattomia ennusteita mahdollisista tulevaisuuksista, laadulliset menetelmät tuottavat moniselitteisempiä ja epätäsmällisempiä, mutta myös joustavia, kuvailevia ja laaja-alaisia tulevaisuudenkuvia vaihtoehtoisista tulevaisuuksista.

Alun perin skenaario on teatteri- ja elokuvatermi. Skenaariot ovat tulevaisuuden käsikirjoituksia.

Skenaariomenetelmällä luodaan loogisesti etenevä tapahtumasarja, jonka tarkoituksena on näyttää, miten esimerkiksi mahdollinen, joko todennäköinen, tavoiteltava tai uhkaava tulevaisuudentila kehittyy askel askeleelta nykytilasta. Skenaariomenetelmiä on monia, mutta rakennetaanpa skenaarioita millä menetelmällä tahansa, kolme osaa skenaariossa tulisi olla:

• toimijan esim. organisaation tai yrityksen ja sen toimintaympäristön nykytilan kuvaus
• mahdollisen (esim. toivottavan) tulevaisuudentilan kuvaus ja
• kuvaus prosessista, joka liittää nämä kaksi tilaa toisiinsa (Mannermaa, 1999, 57).

Skenaario voi olla todennäköinen tai epätodennäköinen, uhkaava tai tavoiteltava, laaja-alainen tai yhdelle sektorille rajattu. Skenaariota rakennettaessa voidaan edetä nykyhetkestä tulevaisuuteen tai tulevaisuudesta nykyhetkeen. Olennaista on, että kaikkien skenaarioiden tulee olla mahdollisia, sisäisesti johdonmukaisia, olennaisia tekijöitä koskettavia ja kokonais-valtaisia, jolloin ne tarkastelevat erilaisten tekijöiden kuten taloudellisten ja teknologisten muuttujien sekä mm. arvokysymysten kehitystä ja keskinäisiä vuorovaikutuksia.

Tutkivissa skenaarioissa lähdetään tarkastelemaan menneisyyden ja nykyhetken trendejä ja jatketaan niitä tulevaisuuteen. Usein pyritään mahdollisimman uskottaviin kehityskulkuihin siten, että vaihdellaan eräitä perusoletuksia. Näitä voivat olla esimerkiksi talouskasvun vauhdin ja vallitsevan arvomaailman vaihtoehdot. Tavoitteelliset skenaariot perustuvat tulevaisuuskuviin, visioihin halutusta tai pelätystä tulevaisuuden tilanteesta. Tällöin skenaariot rakennetaan tulevaisuudesta nykyhetkeen. Skenaariotyöskentelyllä arvioidaan toimintaympäristön mahdollista kehitystä tulevaisuudessa. Kuitenkin vielä enemmän pyrkimyksenä on vaikuttaa siihen, millaiseksi yrityksen oma tulevaisuus muodostuu. Alkuvaiheessa hahmotetaan yleisiä taloudellisia ja yhteiskunnallisia skenaarioita yleisestä erityiseen -periaatetta noudattaen. Skenaariot voivat kattaa hyvin laaja-alaisesti globaaleja, alueellisia (EU), kansallisia ja paikallisia tarkastelutasoja. Ne voivat koskea taloutta, teknologista kehitystä, arvoja ja yhteiskunnallisia järjestelmiä.

Taulukko. Skenaariotyyppejä (Lähde: Hynynen et al., 1979)

Skenaariotyöskentelymenetelmien käyttö on ollut viime vuosina yleisintä yritysmaailmassa ja useimmat skenaariotyöskentelymenetelmät onkin kehitetty yrityselämän tarpeisiin. Yleensä skenaarioiden käytöllä pyritään avustamaan päätöksentekoa ja muokkaamaan organisaation toimintastrategiaa siten, että se mahdollisimman joustavasti mukautuu toimintaympäristön yhä nopeammin muuttuviin haasteisiin ja vaatimuksiin Skenaariotyöskentelyn eräänä hyvin keskeisenä etuna moniin muihin suunnittelun menetelmiin nähden on, että se mahdollistaa vakiintuneiden perususkomusten kyseenalaistamisen. Tämä kyseenalaistamisen kyky on luovan ongelmanratkaisukyvyn olennainen osa. Skenaariotyöskentelyn tarkoituksena voidaan pitää päätöksentekijöiden tiedon lisäämistä ja päätöksenteon ja valintojen tekemisen helpottamista ja ohjaamista murrosajan epävarmuudessa. Skenaarioihin perustuva strateginen suunnittelu auttaa organisaatioiden johtamisesta vastaavia heidän tavoitehakuisessa työssään. Skenaariotyöskentely avaa uusia päätöksenteon suuntia ja opastaa havaitsemaan sellaisiakin mahdollisuuksia, jotka olisivat muuten ehkä jääneet huomaamatta. Näin voidaan tunnistaa kestävät ratkaisut vähemmän kestävien joukosta. Skenaariotyöskentelyn avulla voidaan pyrkiä arvioimaan jo aikaisemmin tehtyjen päätösten ja valintojen oikeellisuutta ja niiden pohjalta tehtyjen strategioiden ja toimintamallien tehokkuutta ja toimivuutta muuttuneissa olosuhteissa. Eli skenaarioita voidaan lähestyä myös kysymällä onko organisaation nykyinen toimintamalli toimiva harjoituksessa luoduissa erilaisissa tulevaisuuksissa - mikä nykyisessä tavassa toimia kestää jatkossakin, mitä mahdollisesti voisi kehittää?