Lähde: Tilastokeskuksen verkkokoulu (haettu 25.11.2003)
Tilastokeskuksen ja muiden valtion laitosten tuottamat viralliset tilastot kertovat maan sosiaalisista ja taloudellisista oloista, muun muassa tulonjaosta, väestökehityksestä, yritystoiminnasta ja ympäristöstä. Tämä pääasiassa erilaisina tilastotaulukoina julkaistu numeerinen aineisto muodostaa yhteiskunnan tilaa kuvaavan tiedollisen raaka-aineen, joita tutkijat jalostavat edelleen julkaisuiksi ja raporteiksi käyttäen hyväkseen tilastotieteen tarjoamia menetelmiä.
Tilastot piirtävät kuvaa yhteiskunnan sosio-ekonomisesta rakenteesta ja tilasta sekä niissä tapahtuneista muutoksista. Tutkimus tähtää kehityksen tulkitsemiseen. Tilastot ja niihin nojaava tutkimus luovat pohjaa yhteiskunnalliselle päätöksenteolle ja sitä palveleville ennusteille. Yhteiskunnan tilaa kuvaavat mittaukset (numeerinen havaintoaineisto) muodostavat tilastolli-nen kuvauksen ja analyysin lähtökohdan. Tiedon tiivistäminen laajoista numeroaineistoista tilastollisia tunnuslukuja käyttämällä on yksi tilastotieteen tärkeimpiä tehtäviä. Sitä seuraa muuttujien välisten riippuvuuksien etsiminen, ilmiöiden selittäminen ja kehityksen ennustaminen.
Tilastotiede luokitellaan menetelmätieteeksi, koska se tarjoaa analyysivälineitä moniin eri tarkoituksiin tieteenalan sisällöstä riippumatta. Tilastoalalla tilastotieteen sovellukset voivat koskea esim. väestömuutoksia, kansalaisten sosiaalisia ja taloudellisia oloja tai ympäristön tilaa. Tilastoanalyysin tavoitteena on yhtäältä tietojen kuvailu erilaisin tunnusluvuin, toisaalta päättely eri ilmiöihin vaikuttavien tekijöiden luonteesta ja merkityksestä. Tilastotiede on määritelty myös niiden menetelmien kokoelmaksi, joita tarvitaan päätöksenteon epävarmuuden hallitsemiseksi. Luotettavat tiedot ja niiden oivaltava analyysi ovat varsin usein järkevän päätöksenteon edellytys.
Yhteiskuntatutkimus jakautuu karkeasti luonnontieteellisesti ja humanistisesti suuntautuneisiin tutkimusperinteisiin. Edellinen hallitsee selvästi tilastoalalla tehtävää tietojenkeruuta, mutta myös laadullisilla menetelmillä on annettavana oma panoksensa, muun muassa työelämästä tehtävään tutkimukseen.
Kvantitatiivinen (määrällinen) tutkimus kuvaa ja tulkitsee yhteiskuntailmiöitä tieteen yleisen logiikan mukaisesti kehittämällä mahdollisimman tarkkoja mittausmenetelmiä, keräämällä tutkimusaineistot mm. edustavien väestöotosten perusteella ja käsittelemällä tutkimusaineistoja tilastotieteen menetelmin oikeiden johtopäätösten tekemiseksi.
Kvalitatiivisessa (laadullisessa) tutkimuksessa sosiaalitieteiden alueella annetaan usein sijaa myös tutkimuskohteena olevien henkilöiden omille tulkinnoille. Tutkijan etukäteen laatimien kysymysten asemasta tutkimushenkilöt saavat suhteellisen vapaamuotoisesti kertoa aihealueeseen liittyvistä kokemuksistaan ja mielipiteistään esim. syvähaastattelussa tai ryhmätilanteessa. Tämä ns. ymmärtävä menetelmä antaa mahdollisuuden kartoittaa yhteiskuntailmiöitä kaikessa rikkaudessaan.
Kvalitatiivisen tutkimusotteen yhdistäminen kvantitatiiviseen tutkimukseen on erityisen tärkeää monen sosiaalitieteellisen tutkimuksen alkuvaiheissa, jolloin se auttaa laatimaan kattavan mittariston tutkittavasta ilmiöalueesta. Tutkimuksen analyysivaiheessa kvalitatiivinen aineisto on puolestaan hyödyllinen mielekkäiden tulkintojen tekemisessä.