3 Työvoimamenetelmät ja sen sovellutukset

Työvoimamenetelmä kuvataan yleensä menetelmäksi, jonka avulla pyritään ennakoimaan työvoimatarpeissa tapahtuvia määrällisiä muutoksia johtaen ne työelämän tarpeista.

Suomessa työvoimamenetelmää on sovellettu etenkin koulutustarpeiden ennakoinnissa. Menetelmää arvioitiin 1960-luvun lopulla koulutustarpeen ennakoinnin välineenä (Koulutusrakennekomitea1969:A13). 1970-luvulla ammatillisen koulutuksen pitkän aikavälin mitoitussuunnittelua tehtiin valtioneuvoston asettamassa koulutuksen tavoiteohjelmatoimikunnassa ja myöhemmin opetusministeriössä toimineessa koulutussuunnittelun neuvottelukunnassa (Komiteanmietintö 1978:61). Koulutussuunnittelun neuvottelukunta sovelsi työvoimamenetelmää 1983 – 1995 mietinnöissään Vuoden 1988 (Komiteamietintö 1988:28) mietintöön sisältyy myös aikuiskoulutuksen mitoituksen analyysi. 1970-luvulla arvioissa otettiin ensimmäistä kertaa huomioon myös työvoiman poistumatiedot. Tätä varten opetusministeriön suunnittelusihteeristö kehitti menetelmää edelleen ja käytti sitä useiden koulutetun työvoiman tarve-ennusteiden tekemiseen (Komiteanmietintö 1995:13; Kekkonen 1998, 11 – 43; Autio et al. 1999, 24).

1990-luvulla tunnetuiksi tulivat työvoimamenetelmää soveltavat Mitenna- ja MARE –mallit (Maakuntien ammattirakennemalli), joiden avulla ennakoidaan työvoima- ja koulutustarpeita. Sittemmin on seutukuntien ja kuntien ennakointityön avuksi luotu vielä pelkistetympi ammattirakennemalli (KARE).